»Kuinka hidas ja raskas», virkkoi jänis, »onkaan tuollainen
luontokappale kuin kilpikonna!» — »Ja sittenkin», vastasi kilpikonna,
»lupaan juosta kilpaa sinun kanssasi.» Mitäs muuta, veto lyötiin
heti, ja molempien suostumuksesta toimi kettu erotuomarina. Ne
lähtivät liikkeelle yhtaikaa, ja kilpikonna laahusti keikkuen vakaasti
eteenpäin, kunnes pääsi kilparadan päähän. Jänis sensijaan laskeutui
pitkäkseen puolitiessä ja päätti hetkiseksi uinahtaa; »sillä», tuumi
se, »kyllähän minä kilpikonnan saavutan, milloin vain mieleni tekee.»
Mutta arvatenkin jänis nukkui vahingossa liian kauan, sillä vaikka se
herättyään loikki niin vinhasti kuin kolvillaan ikinä kykeni, saapui
kilpikonna ennemmin perille paalun luo, ja rehellisen ketun ei auttanut
muu kuin julistaa se voittajaksi.