Vasta vanhalla ijällä,
Kuudenkymmenen kohalla
Tuli mielehen minulle
Arvollinen aikakausi:
Kuink' on Suomi suurin mennyt,
Edistynyt entisestä
Aikamiehen askelilla,
Koetettu on korjaella
Kansan kaikkia tapoja;
Opetusta, sivistystä
Aika on kyllin kylvänynnä
Kerroksihin kaiken kansan.
Niinpä onkin nykyaika
Edistyksen aikakausi,
Paljon entistä parempi,
Kun on koulut kaikenlaiset,
Joka sorttihin sopivat;
Joiss' on oppia otella
Köyhimmänkin kansan lapsen,
Kun on opin ottajata.
Toista oli aika ennen,
Niinä aikoina asiat,
Kun ma lassa lauleskelin,
Nuorten leikit leikittelin.
Siin' oli koko koulupenkki,
Mitä isä iitä neuvoi,
Mitä äitimme opetti,
Ollen oppimattomia.
Ei ne ennen koulut olleet
Kotiseudun saapuvilla,
Kuin on aikoina nykyisnä;
Ennen koulut kaupungeissa
Ruotsin kahleissa kovissa,
Jotk' oli eellä estehenä
Talonpojan poikasillen.
Viel' oli varoinkin vähyydet
Eellä aina estehenä,
Ettei käynyt köyhempien
Olla oppihuonehissa
Opetusta ottamassa.
Ja niin jäin minäkin miesi,
Vaikk' oli haluni hereillä,
Opista osattomaksi,
Kokematta kouluteitä.
KANSANJUHLASSA RAUTALAMMILLA 24 p. heinäk. 1891.
Juhlan julkisen iloksi,
Päivän kuulun kunniaksi
Sanoisin pari sanaani;
Jos ois jäänynnä jälellen
Joku muutama murunen
Vielä Wäinön kanteleesta.
Jos tästä jotakin oisi
Täksi hetkeksi huvia
Kansanjuhlan viettäjillen;
Koska oomme ensikerran
Kukin lähtennä kotoa
Pitämähän pikku juhlaa
Rautalammin rantamailla,
Saviniemellä samalla.
Vaikk' ei joutaisi kotoa,
Kun ompi kesäinen kiire,
Poutakin mitä parahin,
Heinäaika herttaisempi,
Lämmin läikky taivahasta,
Aurinko varista valju.
Vaan ei auta aina olla
Yksitoikkosen tokelon,
Ettei vähäsen välihin
Hanki hiukkasen huvia
Taitavinkin talonmiesi
Sekä myös vakaiset vaimot,
Kansa nuori kasvavainen,
Koska meillä ensikerran
Ompi juhla omituinen,
Kansallinen kaikin puolin,
Niinkuin sillä on nimikin.
Vaan on juhlalla jalompi
Tarkoituskin, tärkeämpi,
Ettei varsin huvin vuoksi
Kesän kiirettä hukata,
Herttaista heinäntekoa
Maamme miehet milloinkana.
Vaan on aina asialla
Monta muutakin mukana
Tarkoitusta tehtävänä.
Niinp' on mieli meillä kanssa
Näillä seuran näytelmillä
Saada vähänkin varoja,
Pikkusenkin pennilöitä,
Että saataisiin Savohon
Omituinen oppipaikka
Kansan kasvavan opiksi,
Savon kansan suosituksi.
Sanon vieläkin sanasen
Kansan puolesta puhelen,
Koska niinkuin kylvömiehet
Oomme opiston aluksi,
Nuoret niinkuin niittomiehet
Siitä lyhdettä sitovat.
Kyllä toivois kyntömiehet
Varsin vaivansa näöstä
Hedelmiä herttaisia.
Niinkuin soisin siemenetkin
Pidettävän puhtahana,
Samoin soisin suotavaksi
Kansanopiston olevan,
Ettei sitä rikkaruohot,
Uuden ajan uudet henget,
Opin tuulet turmeleisi;
Vaan ois vaka vanha pohja,
Jonk' ei vaivu vuoliaiset,
Eikä arkut alta murru
Kovissakaan koittehissa.
Näitä toivoisin todella
Kaikkein korkeimman kädestä
Alkavallen aikeellemme.
KANSANOPISTOLLA ÄÄNEKOSKELLA LUKUVUOTTA ALKAISSA
3 p. marrask. 1899.
Kun ma satuin kulkemahan
Ajan pitkäisen perästä
Äänekosken äyrähiä
Matkustaissa matkojani,
Heti äkkiä älysin,
Kuink' on koreeksi kohonna,
Kaikki paikat kaunistettu,
Kohta niinkuin kaupungiksi.
Onpa myöskin oivallinen
Rakennuskin rakennettu,
Kaivattu Kansanopisto,
Kosken rannallen rakettu.
Sepä miellytti minua,
Että käydä katsomassa
Uutta laitosta laveeta,
Koulua joka kohalta.
Vielä otti opettaja
Varsin vastahan ilolla.
Pian tultihin tutuksi,
Oudot yhtyi ystäväksi.
Vielä vaati hän minua
Etten kiiruhda kotia;
Koska kohta lukuvuosi
Alkaapi taas askeleensa,
Pidetään taas pikku juhla
lloksemme iltapuolla.
Tämä miellytti minua
Jäädä juhlaa kuulemahan,
Opintyötä alkavata.
Vielä vaati hän minua
Että rupeisin runollen,
Lausumahan lauseheni
Juhlan julkisen pidosta.
Tuosta tuumahan rupesin,
Kiirehesti kirjoittelin,
Runosanoiksi sanelin,
Mitä tuli mieleheni,
Kuinka minun mielestäni
On tää armias asia,
Ett' on saatu Suomellemme
Oivalliset oppikoulut,
Kaivatut Kansanopistot
Keski-Suomen salomaillen,
Jossa vielä vanhempana,
Aivan aikamiehenäkin
Saavat oppia otella,
Järjen jousta jännitellä
Opinteillä ollessansa.
Onpa syytä onnitella
Nykyajan nuorisota,
Kasvavata kansan lasta,
Kuinka sill' on oppikoulut
Tarjona joka tilassa
Halvimmankin kansan lapsen;
Kun vaan halu on hereillä
Nuorisossa nousevassa,
Kansassamme kasvavassa.
Toista oli aika ennen,
Kun ma lassa lauleskelin,
Koulut kaikki kaupungeissa
Ruotsin kahleissa kovissa;
Ei ne ollut ensinkänä
Kansan lasten käytettävät,
Niinkuin se nykyinen aika
Ompi opin aikakausi;
Ovat siitä osalliset
Kaikki kansan syvät rivit.
Siispä suosi hyväksesi
Opin teillä ollessasi,
Suomen poika, Suomen tytär,
Ota oppi otsahasi,
Kuin on tarjona tavara;
Siit' oot kunnon kansalainen,
Missä miestä tarvitahan,
Oppineena oiva miesi.
Sitten kasvavi sinusta
Kunnon isä, kunnon äiti,
Nuoren kansan kasvattaja;
Siit' on isällen iloa,
Suomi-äidillen suloa,
Lahja suuri lapsistansa,
Ompi heillä opistansa.
VANHAN MIEHEN MIETTEHIÄ LOMAKURSSIEN LOPUSSA
Helsingissä 20 p. elok. 1898.
Ennenkuin me erkanemme
Tästä kuulusta kylästä,
Herttaisesta Helsingistä,
Oisi mielessä minulla
Lause muuan lausuttava.
Jos vaan oikein osaisin
Kertoella kaikin puolin
Tästä seurasta somasta,
Kun on tänne suuri joukko
Tullut Pohjolan periltä,
Savon mailta mairehilta,
Kaikin paikoin Karjalasta,
Suomemme syviltä mailta
Lukematta likiseudut.
Hauska on olomme ollut
Lomakurssin kuulijana.
Kaikk' on seurahan sopinut,
Vieronut ei viereltänsä
Ylempi alempoansa;
Tuli veljet vierahista,
Tutut tuntemattomista.
Kukin muisti mielessänsä,
Että ollahan emosta,
Saman Suomen synnyttämät,
Saman kantamat kanaset,
Vaikka häävyimme hajallen
Yli suuren Suomen saaren.
Olis kyllin kiittämistä
Vielä meillä vierahilla,
Kehumista kielestäkin;
Koska sorja Suomen kieli
Kelpas aina keskustella
Kaikkein kuulijain seassa,
Enkä kuullut ensinkänä
Viskattavan venskan päätä,
Rupatusta ruotsalaista
Tässä seurassa somassa.
Suomen kieltä suosi kaikki
Sekä miehet että naiset,
Rouvat, viinit ryökkynätkin.
Toista kuuleepi kadulla
Herraisessa Helsingissä.
Jos vaan jotakin kysäiset,
Heti venska viskatahan
Ensimäiseksi etehen,
Että luulisi lopulta
Muillen maillen matkanneensa.
Olis paljonkin puhetta
Kyllä Helsingin kylästä,
Mitä on saanut silmä nähdä,
Korva kuulla opetusta
Luennoista, laulannoista,
Järjen aavalta alalta.
Täällä tiede, täällä taide,
Täällä taiteitten tavarat
Nähtävänä näyttelyissä,
Joist' on paljon oppimista,
Katsomista kaikenmoista;
Vielä eillehen enemmän
Sydänmaassa syntyneillen;
Joiden johteitten avulla
Kukin kunnon kansalainen
Saapi mieltänsä mitellä,
Järjen jousta jännitellä
Sekä korkeimman kotona
Että majassa matalan.
Vielä kiitän viimeiseksi
Teitä herroja hyviä
Luennoista luontevista,
Jotk' on meitä miellyttännä
Oppilaana ollessamme
Kahden viikon koulussamme.
Entäs se soria soitto,
Laulut Suomesta suloiset,
Jotka on joka tilassa
Kaikununna korvissamme.
Nepä vielä vanhaltakin
Liikutti lamaisen rinnan,
Mielen muuttivat medeksi,
Että rupesin runollen.
Kuinka sykkivi sydämet
Kansan nuoren kukkivaisen,
Itse kukin arvatkaatte,
Jot' en kertoa kykene.
Ja ei ole minulla muuta,
Hyvät herrat, kanssaveljet,
Parempata palkkiota
Luennoista luontevista,
Töistä, toimista jaloista,
Kuin tää puhe puuttuvainen.
Runo-muotohon mukailtu,
Yksinkertainen yritys.
NUORISOSEURAN KOKOUKSESSA
8 p. huhtik. 1901.
Mitäs nyt sanoiksi saisin
Tällä hetkellä huviksi
Nuorisollen nousevallen,
Kansallemme kasvavallen,
Lapsillemme laulun-aine,
Josta oppia olisi,
Elämällen esimerkki.
Vaan ei vanhalla minulla,
Lapseksi jo lauhtuneella,
Ole ehkä opettamista,
Kun en koulusta kokeita,
Opinteiltä ollenkana
Ole saanut osakseni;
Kun on koulu kokemuksen,
Sen oon läksyt läpikäynyt,
Esimerkit näistä nähnyt:
Mikä hedelmä hyvällä,
Minkä palkan paha saapi.
Niinpä nuori nousevainen
Kukoistava nuori kukka,
Isän ilo, äidin sulo,
Suomen lempi-lapsukainen,
Kun sä alat askeleesi,
Maalimassa matkustuksen,
Koeta ensin kaikin puolin
Kuuliainen, nöyrä olla,
Varsinkin sä vanhemmillen,
Olla isällen ilona,
Äidin sulo suosijana.
Kunnioita kumpaistakin,
Se on käsky Korkeimmalta,
Julistettu Jumalalta.
Vaan kun matkas maalimassa
Tulet täällä alkamahan,
Siinä tarkka tarvitahan,
Että vaarat vältetähän.
Maailma on iso koulu,
Alaltansa avarakin.
Sill' on teitä sinne tänne
Matkustaissa monet seurat;
Sill' on lakut laitettuna
Kaikin paikoin kulkijoillen.
Mikä viepi väärätiellen,
Mikä oikeella pysyypi,
Kunnon miessä kulkijana.
Vielä nuoria varoitan,
Kasvavata kansan lasta:
Että entistä enemmän
Pakenetten pahat seurat,
Jotka juuri nuorisoa
Tuhansia turmeleepi,
Viepi väärällen polullen,
Tiellen tuiki turmiollen;
Himot häjyt sytyttääpi,
Monenmoiset pahennukset,
Turmeleepi nuorten tavat.
Siispä seuroja valitse,
Ettei ehtisi jo tehdä
Teille tuiki turmiota.
Ota muistohon mukaasi
Varoitukset vanhan miehen.
Tekin nuoret nousevaiset,
Kansalaiset kaikkityyni,
Joillen jo nykyinen aika
Tarjoopi opin tavarat
Kaiken kansan kerroksihin,
Sitä suosi hyväksesi,
Suomen poika, Suomen tytär.
Sitten tuleepi sinusta
Kerran kunnon kansalainen,
Joka kestät koetukset
Vastuksissa vaikeissa,
Joita ehkä elämässä
Saapi kansamme kokea
Ehkä entistä enemmän.
Vielä viimeksi sanelen,
Ilokseni ilmoittelen,
Kuinka nyt nykyinen kansa
Kaikkityyni koulitahan,
Otetahan opinteillen,
Kaikkityyni tyttäremme
Ilman säädyn eroitusta.
Kodin koulu ensimäinen,
Se on hyvä koulukurssi,
Se on oppi oivallinen;
Hyvän äidin hyvät lahjat,
Joita jättää lapsillensa.
Siis on äitien sivistys
Kaikin puolin kiitettävä:
Äidit saatava siveiksi,
Tavoiltansa taitaviksi.
Ne on kansan kasvattajat,
Hyvän kodin kaunistajat,
Kotilieden lämmittäjät.
Jospa opit oivalliset
Kantais kaunihin hedelmän
Kansassamme kaikin paikoin
Nuorisossa nousevassa,
Sitten Suomen suuri äiti
Saisi ilolla ihailla
Ettei työ oo turhaan tehty,
Kasvatukset kansan lasten,
Ohjaukset opinteillen.
Näistä toivomme tulevan
Vielä kansan kasvavaisen,
Oppineemman, oivallisen,
Jok' on Suomella sulona,
Isänmaallensa ilona.