Tähän runokokoelmaani on valittu vanhempana tehtyjä runojani,
mitähän milloinkin on sattunut syntymään. Kun minua on vaadittu
niitä lausumaan useissa tilaisuuksissa, joita en edeltäpäin osannut
ollenkaan ajatella, ja kun olin herkkä rupeemaan, olivat ne sitten
kiireellä kyhättävät. Nuorempana tehdyt runoni eivät tulleet talteen
pannuiksi, sanomalehdissäkin niitä aina oli, ja niin jäi niitä koko
joukko hukkateille ja ijäti unholaan. Ensimäisiä runojani aloin
tekemään noin 28 vuotiaana, vaan ne olivat enemmän leikkisiä ja
rakkauden lauluja. Kun nyt olen jo elänyt elämäni ehtopuoleen, niin
rupesin näitä teoksiani, mitä niistä vielä oli saatavissa, kokoomaan
kirjaan. Päämääränä olen aina koettanut pitää runoudessani sitä
henkeä, että niissä olisi nuorelle kansalle oppimista, erittäinkin
mitä raittiusasiaan tulee, ja että nuoret aina valitsisivat tovereja
ja karttaisivat pahoja seuroja, joihin nuori, kasvava kansa on herkkä
rupeamaan. Jos siis näissä runoissani on jotakin opettavaista, olkoon
se ihmiselämän ja kaiken siihen kuuluvan hyvän ohjeena. Missä taas ei
mitään hyvää ole, jääköön se unholaan.