Kotiintulo.
Seuraavana aamuna auringon noustessa oli Amerikan rannikko kadonnut
näkyvistä. Laivaa ei näkynyt ilman rannalla, ja Delphin, joka oli
heikentänyt vauhtiansa, meni nyt huoleti Bermudas-saaria kohti.
Paluumatka ei ollut mistään merkillinen, ja kymmenen päivää siitä kun
Delphin oli lähtenyt Charlestonista, alkoi Irlannin rannikko nousta
näkyviin.
Kapteinin ja Jennyn välillä oli ystävyys syntynyt, jonka vähimminkin
tarkkanäköiset ihmiset jo ennakolta olisivat voineet aavistaa.
Mitenkäpä Halliburt taisikaan osoittaa kiitollisuuttansa siitä
alttiiksiantavaisuudesta, minkä hänen pelastajansa oli osoittanut,
muutoin kuin saattamalla hänen onnellisimmaksi ihmiseksi maan päällä?
James Playfair ei malttanut odottaa siksi kuin pääsisi Englannin
kulkuvesille, ennenkuin hän miss Jennylle ja hänen isällensä ilmaisi ne
tunteet, jotka olivat vallanneet hänen sydämmensä, ja jos saapi uskoa
Crockstonin sanoja, vastaanotti miss Jenny tämän tunnustuksen ilolla,
jota hän ei koettanutkaan salata.
Seuraus tästä oli, että jonkun ajan kuluttua tämän jälkeen melkoinen
ihmisjoukko oli kokoontunut Saint Mungon, Glasgowin vanhan tuomiokirkon
raskaiden holvien alla. Siellä nähtiin merimiehiä, kauppiaita,
tehtailijoita, virkamiehiä sekä kansaa kaikenlaista. Urhea Crockston
oli todistajana miss Jennylle, joka oli morsiameksi puettuna, ja tuo
kunnon mies itse välkkyi omenankarvaisessa hännystakissa kullattuine
nappineen. Setä Vincent seisoi uljaana veljensä pojan vieressä.
Nyt vietettiin näet James Playfairin, kauppahuone Vincent Playfairin ja
Kumpp:n yhdysmiehen Glasgowissa, ja miss Jenny Halliburtin Bostonista
vihkiäisiä.
Juhlallisuus oli komea ja loistava. Jokainen tunsi Delphinin historian
ja arveli tämän nuoren kapteinin kyllä ansainneen semmoisen palkinnon
jalomielisestä teostansa. Itse oli hän ainoa, joka piti itsensä tulleen
ylenmäärin palkituksi.
Illalla piti setä Vincent loistavat pidot, suuret hääillalliset ja
tanssit, ja shillinginrahoja jaettiin Gordon-kadulle kerääntyneelle
ihmislaumalle.
Näissä muistettavissa pidoissa ahmi Crockston ruokia ja juomia
ihmeteltävissä määrin, kumminkaan nauttimatta niitä soveliaisuuden
rajain yli.
Itsekukin oli onnellinen näissä häissä, mitkä omasta onnestaan, mitkä
toisten, joka ei aina tapahdu tällaisissa tilaisuuksissa.
Myöhemmin illalla vieraiden mentyä pois, James Playfair syleili
setäänsä ja suuteli häntä molemmille poskille sanoen.
"No kuinkas teistä nyt tuntuu, setä?"
"Niin, entäs sinusta itsestäsi, James?"
"Oletteko tyytyväinen siihen verrattomaan lastiin, minkä olen tuonut
Delphinissä?" -- kysyi kapteini Playfair, osoittaen uskaliaaseen,
nuoreen rouvaansa.
"Sen kyllä uskon!" -- vastasi tuo ammattiinsa tuiki kiintynyt kauppias.
-- "Pumpulin olen jo myönyt kolmensadan seitsemänkymmenen viiden
prosentin voitolla."