Kuinka Theseus tappoi Minotauroksen.
Viimein he saapuivat Kreetaan ja Knosoksen kaupunkiin Idan kukkuloiden
juurelle. Heidät vietiin mahtavan Minos-kuninkaan eteen, jolle Zeus
itse opetti lakeja. Niin hänestä tuli viisain kaikista kuolevaisten
kuninkaista ja hän valloitti kaikki Aigeianmeren saaret. Hänen
laivansa olivat monilukuiset kuin kalalokit ja hänen palatsinsa
kuin marmorivuori. Hän istui salinsa pilarien keskellä taotusta
kullasta tehdyllä valtaistuimellaan, ja hänen ympärillään oli puhuvia
kuvapatsaita, jotka Daidalos oli hänelle taidokkaasti valmistanut.
Daidalos oli ovelin ateenalainen, ja hän ensiksi keksi vesivaa'an ja
liiman ja kirveen ja monta muuta työasetta, joilla puuta muovaillaan.
Ja hän oli ensimmäinen, joka pani laivoihin mastot ja airot, ja hänen
poikansa teki niihin purjeet. Mutta hänen veljensä poika, Perdix, oli
vieläkin etevämpi, sillä hän ensimmäiseksi keksi sahan ja sen hampaat
jäljitellen kalan selkärangan alapäätä, ja hän keksi myöskin taltan
ja kompassin ja savenvalajan laatan, jolla savea muovaillaan. Sen
tähden Daidalos kadehti häntä ja heitti hänet päistikkaa alas Athenen
temppelistä. Mutta jumalatar sääli häntä ja muutti hänet peltopyyksi,
joka iäti lentelee temppelin kukkuloiden ympärillä. Ja Daidalos pakeni
Minoksen luo Kreetaan ja teki hänelle työtä monta vuotta, kunnes hän
teki teon niin häpeällisen, että taivaan aurinkokin siltä peitti
kasvonsa.
Silloin hän pakeni Minoksen vihaa, hän ja hänen poikansa, Ikaros. He
tekivät itselleen siivet höyhenistä ja kiinnittivät höyhenet toisiinsa
vahalla ja pakenivat meren yli Sisiliaa kohden. Mutta Ikaros lensi
liian lähelle aurinkoa, ja hänen siipiensä vaha suli ja hän putosi
Ikarian mereen. Mutta Daidalos tuli vahingoittumattomana Sisiliaan
ja teki siellä monta ihmeellistä tekoa. Hän teki Kokalos-kuninkaalle
vesisäiliön, josta juoksi suuri joki ja kasteli kaiken maan, ja hän
rakensi vuorelle linnan ja aarreaitan, joita eivät jättiläisetkään
olisi voineet valloittaa. Ja Selinuksessa hän kokosi sen höyryn,
joka tuprusi Aitneen [Etnan] tulisijoista ja teki siitä lämpimiä
höyrykylpyjä, joilla hän paransi kuolevaisten ihmisten kipuja. Hän
teki myöskin kultaisen mehiläispesän, johon mehiläiset kokosivat
hunajaansa, ja Egyptissä hän rakensi esipihan Hephaistoksen Memfiissä
olevaan temppeliin ja asetti sinne oman kuvapatsaansa, ja monta
muutakin ihmeellistä työtä hän siellä teki. Minokselle hän teki
kuvapatsaita, jotka puhuivat ja liikkuivat, ja Britomartiin temppelin
ja Ariadneen tanssisalin, jonka hän hakkasi kauniista valkoisesta
kivestä. Sardiniassa hän teki työtä Iolaokselle ja kävi monessa muussa
lähitienoon maassa, vaeltaen iäti paikasta toiseen taitoinensa ihmisten
vihaamana ja kiroamana.
Theseus seisahtui Minoksen eteen, ja he katsoivat toisiansa silmästä
silmään. Ja Minos käski viedä nuorukaiset ja neitoset vankeuteen ja
heittää heidät yksitellen pedolle ruoaksi, jotta Andrageoksen kuolema
kostettaisiin. Silloin Theseus huusi:
"Kuule minua, oi Minos! Salli, että minut ensimmäiseksi heitetään
pedolle. Sillä juuri sen vuoksi minä tänne tulin omasta vapaasta
tahdostani enkä arvan määräämänä."
"Ken sinä sitten olet, uljas nuorukainen?"
"Minä olen sen miehen poika, jota sinä vihaat enemmän kuin ketään muuta
ihmistä maan päällä, minä olen Ateenan kuninkaan Aigeuksen poika ja
olen tullut tänne tehdäkseni lopun tästä verotuksesta."
Minos mietti hetkisen ja katsoi lujasti Theseusta kasvoihin; ja hän
ajatteli: "Tuo nuorukainen tahtoo sovittaa omalla kuolemallaan isänsä
synnin." Viimein hän vastasi lempeästi:
"Palaa rauhassa kotiisi, poikani. Sääli olisi sinunlaistasi uljasta
nuorukaista!"
Mutta Theseus sanoi: "Minä olen vannonut, etten palaa takaisin,
ennenkuin olen nähnyt tuon hirviön kasvoista kasvoihin."
Silloin Minos vihastui ja sanoi: "Niinpä olet sen näkevä! Viekää pois
tuo houkkio!"
He veivät Theseuksen vankeuteen toisten nuorukaisten ja neitosten kera.
Mutta Minoksen tytär Ariadne näki Theseuksen ja tuli ulos valkoisesta
kivisalistaan. Hän rakastui Theseukseen tämän rohkeuden ja ylevyyden
tähden ja sanoi itsekseen: "Häpeä olisi, jos tuollainen nuorukainen
kuolisi!" Ja hän meni yöllä vankihuoneeseen ja ilmaisi Theseukselle
kaikki ajatuksensa ja sanoi:
"Pakene heti laivallesi, sillä minä olen lahjonut vartijat, jotka ovat
ovella. Pakene, sinä ja sinun ystäväsi, ja palaa rauhassa Kreikkaan! Ja
ota minut mukaasi, sillä en uskalla jäädä tänne sinun jälkeesi! Sillä
isäni tappaa minut kauhealla tavalla, jos hän saa tietää, mitä minä
olen tehnyt."
Theseus seisoi hetkisen sanatonna, sillä niin tytön kauneus häntä
hämmästytti ja hurmasi. Mutta viimein hän sanoi: "Minä en saata palata
rauhassa kotiini, ennenkuin olen nähnyt Minotauroksen ja tappanut sen
ja kostanut kaikkien nuorukaisten ja neitosten kuoleman ja tehnyt lopun
maani kauheasta kirouksesta."
"Aiotko tappaa Minotauroksen? Kuinka sitten?"
"En tiedä, enkä siitä välitäkään; mutta hirmuinen pitää sen pedon olla,
joka on minua väkevämpi."
Silloin Ariadne rakasti häntä vieläkin enemmän ja sanoi: "Mutta
kun olet tappanut pedon, niin kuinka luulet löytäväsi tien ulos
labyrintistä?"
"En tiedä, enkä siitä välitäkään; mutta kummallinenpa täytyy sen tien
olla, jota en löytäisi, ennenkuin olen syönyt pedon raadon."
Silloin Ariadne rakasti häntä vieläkin enemmän ja sanoi:
"Sinä olet liian rohkea, kaunis nuorukainen; mutta minä voin auttaa
sinua, vaikka olenkin vain heikko tyttö. Kas, tästä saat miekan, sillä
ehkä saat tuon pedon tapetuksi, ja ota tämä lankakerä, sen avulla ehkä
löydät tien ulos labyrintin sokkeloista. Lupaa minulle vain, että otat
minut mukaasi ja viet kotiisi Kreikkaan, jos onnellisesti saat työsi
suoritetuksi. Sillä isäni minut varmasti tappaa, jos hän saa tietää,
mitä minä olen tehnyt."
Theseus nauroi ja sanoi: "Mikäpä minua nyt estäisi onnistumasta!" Ja
hän pisti miekan poveensa ja kätki lankakerän käteensä ja sitten hän
vannoi valan Ariadneelle, lankesi polvilleen hänen eteensä ja suuteli
hänen käsiänsä ja jalkojansa. Ariadne itki kauan hänen tähtensä ja meni
sitten pois; ja Theseus heittäytyi levolle ja nukkui makeasti.
Kun tuli seuraavan päivän aamu, niin vartijat tulivat ja veivät
Theseuksen labyrinttiin.
Hän astui tuohon kauheaan rotkoon ja kulki kallioilla kiemurtelevia
polkuja ja läpi luolien ja holvien ja mutkikkaiden pylväskäytävien ja
yli korkeiden kivikasojen. Hän kääntyi oikealle ja vasemmalle ja kulki
eteen ja taaksepäin, kunnes hänen päänsä meni aivan sekaisin. Mutta
koko ajan hän piti kerää kädessään, sillä sisään tullessaan hän oli
kiinnittänyt langan pään kiveen ja kehitti lankaa kädestään kulkiessaan
eteenpäin. Ja lankaa riitti, kunnes hän kohtasi Minotauroksen kapeassa
solassa mustien kallioiden keskellä.
Kun hän näki pedon, niin hän pysähtyi hetkeksi, sillä hän ei ollut
koskaan nähnyt niin eriskummallista otusta. Sillä oli miehen ruumis,
mutta sen pää oli härän pää, ja sillä oli leijonan hampaat, joilla se
raateli saalistansa. Kun se näki Theseuksen, niin se mylvi ja hyökkäsi
sarvet sojossa suoraan häntä kahden.
Mutta Theseus hyppäsi ketterästi syrjään ja pedon mennessä ohi hän
viilsi miekallaan sitä polveen, ja ennenkuin se ennätti kääntyä
takaisin tuohon kapeaan solaan, niin hän rupesi ajamaan sitä takaa ja
pisteli sitä takaapäin miekallaan tavan takaa, niin että hirviö pakeni
kauheasti ulisten, sillä se ei ollut koskaan ennen haavoittunut. Ja
Theseus ajoi sitä takaa minkä ennätti pitäen lankakerää vasemmassa
kädessään.
Niin he ryntäsivät eteenpäin läpi luolien ja kaikuvien kallioholvien
ja poikki rosoisten rotkojen ja virranuomien pitkin Ida-vuoren juurta,
jota ei aurinko koskaan pääse lämmittämään, ja aina ikuisen lumen
rajoille asti he kiitivät, vainooja ja vainottu, ja kamalasti kalliot
vastasivat pedon ulvontaan.
Viimein Theseus saavutti pedon, kun se huohottaen kaatui lumelle, ja
hän tarttui sen sarviin ja väänsi sen pään taaksepäin ja työnsi terävän
miekan sen kurkun läpi.
Sitten hän kääntyi ja astua laahusti tuiki uupuneena ja voimatonna
takaisin, ja lankakerän avulla hän löysi tien ja saapui viimein tuon
kauhean luolan suulle, ja kukas muu kuin Ariadne jo häntä siellä odotti.
Theseus kuiskasi: "Se on tehty!" ja näytti veristä miekkaansa. Tyttö
pani sormen suulleen ja vei hänet vankihuoneeseen, avasi ovet ja laski
kaikki vangit vapaiksi. Mutta vartijat nukkuivat raskaasti, sillä
Ariadne oli heidät juovuttanut viinillä.
Sitten he pakenivat yhdessä rantaan ja astuivat laivaan ja nostivat
purjeen. Yö ympäröi heitä tummana, niin että he pääsivät kulkemaan
Minoksen laivojen lomitse ja saapuivat kaikki onnellisesti
Naksos-saarelle. -- Ja siellä Ariadneesta tuli Theseuksen vaimo.