1.
Kuinka Theseus nosti kiven.
Oli kerran Troizeniassa Aithra-niminen prinsessa, Pittheus-kuninkaan
tytär. Hänellä oli kaunis poika nimeltä Theseus, koko maan uljain
nuorukainen. Eikä Aithra hymyillyt muulloin kuin poikaansa
katsellessaan, sillä hänen puolisonsa oli unohtanut hänet ja eleli
kaukana merten takana. Ja Aithran oli tapana mennä Troizenian yli
kohoavalle vuorelle Poseidonin temppeliin ja istua siellä kaiken päivää
katsellen meren lahden ja Methanan yli Aiginan purppuranpunertavia
huippuja ja niiden juurella olevaa Attikan rantaa. Kun Theseus
oli täyttänyt viisitoista vuotta, niin Aithra otti hänet mukaansa
temppeliin ja vei hänet temppelin puutarhassa kasvavaan tiheään
lehtoon. Hän näytti pojalle korkeaa plataanipuuta, jonka varjossa
kasvoi sianpuoloja ja punaisia kanervapensaita, huokasi ja sanoi:
"Theseus, poikani, mene tuohon varvikkoon. Siellä sinä tuon
plataanipuun juurella näet ison, laakean kiven. Nosta se ja tuo
minulle, mitä sen alla on."
Theseus tunkeutui tiheän pensaikon läpi ja näki, ettei siihen oltu
vuosikausiin koskettu. Kun hän kaivoi pensaiden juuria, niin hän löysi
ison laakean kiven, joka oli kokonaan muratin ja karhunmarjojen ja
sammalten peitossa. Hän koetti nostaa sitä, mutta ei jaksanut. Hän
koetti koettamistaan, kunnes hänen tuli niin kuuma, että hiki valui
virtana hänen otsaltaan ja hän itki häpeästä. Mutta mikään ei auttanut.
Viimein hän palasi äitinsä luokse ja sanoi: "Minä olen löytänyt
kiven, mutta en jaksa sitä nostaa enkä usko, että kukaan muukaan koko
Troizeniassa siihen kykenee".
Silloin hänen äitinsä huokasi ja sanoi: "Jumalat antavat odottaa
kauan; mutta viimein he tekevät oikeutta. Jääköön tämä sitten vielä
toistaiseksi. Sillä se päivä on tuleva, jolloin sinä olet Troizenian
väkevin mies".
Sitten hän otti Theseusta kädestä, meni temppeliin rukoilemaan ja
palasi taas kotiinsa poikansa Theseuksen kanssa.
Kun vuosi oli umpeen kulunut, niin hän vei taas Theseuksen
temppelitarhaan ja käski hänen nostaa kiven. Mutta Theseus ei jaksanut.
Silloin Aithra huokasi ja sanoi taas samat sanat ja meni pois ja
palasi taas seuraavana vuonna. Mutta ei Theseus silloinkaan jaksanut
nostaa kiveä, eikä seuraavanakaan vuonna. Ja hän olisi halunnut kysyä
äidiltään, mikä tuo kivi oikeastaan oli ja mitä sen alla oli, mutta
äidin kasvot olivat niin surulliset, ettei hän hennonut kysyä.
Theseus ajatteli itsekseen: "Varmasti se päivä on tuleva, jolloin
minä saatan nostaa tuon kiven, vaikkei kukaan muu koko Troizeniassa
siihen pystyisi!" Ja jotta hän olisi tullut oikein vahvaksi, niin hän
paini kaiket päivät, heitti kiekkoa ja keihästä ja kesytti hevosia ja
metsästi villisikoja ja härkiä ja ajoi vuohia ja hirviä kallioilla,
niin ettei lopulta koko vuoristossa ollut toista niin nopsaa
metsästäjää kuin Theseus. Ja hän tappoi Krommyonin villisian Phaiaan,
joka hävitti maata. Ja viimein kaikki kansa sanoi: "Totisesti jumalat
ovat tuon nuorukaisen keralla".
Kun hänen kahdeksastoista ikävuotensa oli kulunut, niin Aithra vei
hänet taas temppelitarhaan ja sanoi: "Theseus, nosta kivi tänä päivänä
tai et saa milloinkaan tietää, kuka olet".
Theseus meni pensaikkoon, kumartui kiven yli ja sysäsi sitä rajusti, ja
se liikahti. Silloin hänen rohkeutensa paisui ja hän huudahti: "Vaikka
sydämeni halkeaisi, niin kiven on noustava!" Hän sysäsi sitä vielä
toisen kerran ja sai sen nousemaan ja vieritti sen kiljaisten pois
paikoiltaan.
Kun hän katsoi paikkaan, jossa kivi oli ollut, niin hän näki maassa
pronssisen miekan, jonka kahva oli kiiltävästä kullasta, ja sen
vieressä parin kultaisia sandaaleja. Hän sieppasi ne ja syöksyi
pensaiden läpi kuin villi karju ja juoksi äitinsä luo pitäen niitä
korkealla päänsä päällä.
Kun hänen äitinsä näki ne, niin hän itki kauan hiljaa peittäen kauniit
kasvonsa päällyshuiviinsa. Theseus seisoi kummastellen hänen vieressään
ja itki myöskin, miksi, sitä hän ei tietänyt. Kun Aithra oli itkenyt
itsensä väsyksiin, niin hän nosti päänsä ja pani sormensa huulilleen ja
sanoi: "Piilota ne poveesi, Theseus-poikani, ja tule kanssani jonnekin,
josta voimme katsella meren yli."
He menivät pyhien muurin ulkopuolelle ja katselivat yli kimaltelevan,
sinisen meren. Ja Aithra sanoi: "Näetkö maan tässä jalkojesi juuressa?"
Theseus vastasi: "Näen, se on Troizenia, jossa minä olen syntynyt ja
kasvanut."
Ja Aithra sanoi: "Se on vain pieni maa, karu ja kallioinen ja se on
kohden kalpeata koillista. Mutta saatatko nähdä tuon maan meren tuolla
puolen?"
"Saatan kyllä, se on Attika, jossa ateenalaiset asuvat."
"Se on ihana ja avara maa, Theseus-poikani, ja se on kohden
päivänpaisteista etelää. Se on oliiviöljyn ja hunajan maa, jumalien
ja ihmisten ilo, sillä jumalat ovat ympäröineet sen vuorilla, joiden
suonet ovat puhdasta hopeaa ja luut lumivalkeaa marmoria. Siellä
ajuruohot ja neilikat koristavat kukkuloita ja sulotuoksuiset orvokit
ja liljat niittyjä, ja satakielet laulavat kaiket päivät lehdoissa
alati juoksevien virtojen äyräillä. Siellä on kaksitoista väkirikasta
kaupunkia, joissa asuu ikivanha heimo, käärmekuninkaan Kekropsin,
Maaemon pojan jälkeläiset. Heillä on kultaisia heinäsirkkoja
kultakutriensa koristeina, sillä heinäsirkkojen tavoin he putkahtivat
maasta ja niinkuin heinäsirkat he laulavat kaiken päivää iloiten
auringon elvyttävässä lempeässä paisteessa. Mitä sinä tekisit, poikani,
jos olisit sellaisen maan kuningas?"
Theseus katseli hämmästyneenä leveän kimaltelevan meren yli ja näki
ihanan Attikan rannikon Sunionista aina Hymettos ja Brilettosvuoriin
asti ja kaikki ne vuorten kukkulat, jotka ympäröivät Ateenaa. Mutta
itse Ateenaa hän ei voinut nähdä, sillä purppuran punertava Aiginan
saari oli sen edessä puolitiessä Attikan ja Argoliin välillä.
Silloin Theseuksen sydän paisui hänen rinnassaan ja hän sanoi: "Jos
minä olisin sellaisen maan kuningas, niin minä hallitsisin sitä hyvin
ja viisaasti ja voimallisesti, niin että kuoltuani kaikki kansa itkisi
haudallani ja huutaisi ja valittaisi kaitsijansa kadottamista."
Aithra hymyili ja sanoi: "Ota sitten miekka ja sandaalit ja mene
ateenalaisten kuninkaan Aigeuksen luo, joka asuu Pallaan kukkulalla, ja
sano hänelle: 'Kivi on nostettu, mutta kenen on sen alla oleva pantti?'
Näytä sitten hänelle miekka ja sandaalit ja ota vastaan, mitä jumalat
sinulle lähettävät."