Hannu Halle.
Ja sinä samana päivänä valittiin Hannu Halle tasavallan konsuliksi.
Kyynelsilmin rukoili hän raatia peruuttamaan tämän vaalin ja ottamaan
jonkun ansiollisemman, mutta siitä ei kukaan välittänyt, sillä jokainen
tiesi näitten kyynelten ja tuon nöyrän vastustamisen kuuluvan vain
valitun tavanmukaiseen menettelyyn.
Nyt vasta aloitti elämänsä loistokauden suuri Hannu Halle elikkä,
niinkuin häntä hänen aikalaisensa mieluummin nimittivät: Hannu Halle
kaikkialle. Ja syystäkin, sillä hän oli koko Lalenburgin sielu ja
keskus: kaikkialla hän oli; kaikkialla hän joutui muille vastuksiksi;
kaikkialla hän kätköön sulki ja saattoi julki, tietämättänsä,
tahtomattansa. Missä rakastettiin, siellä oli Hannu Halle; missä
riideltiin, siellä oli Hannu Halle; missä mitäkin meni nurin, siellä
oli Hannu Halle; missä salaisuus tuli koko maailman tiedoksi, siellä
oli Hannu Halle ensimmäinen sanansaattaja.
Vaalin jälkeisenä päivänä kutsuttiin hänet vieraaksi viiteenkolmatta
taloon viidenkolmatta morsiamensa luokse, ja -- -- --
Mutta nyt rupeaa historioitsijaa jo hirvittämään.
Hän otti ollakseen tämän sankarin Plutarkona, mutta suunnattomalta
tuntuu yritys.
Sallikoon lukija Plutarkon vähän hengähtää. Sitä tarmokkaammin on hän
jatkava toiste.