Vettä kirjaa illan kimmel,
saarta, nientä somistaa,
yli lahden hiipii tuuli,
rantalehtoon suhahtaa,
pilvet niinkuin joutsenet
soutaa harmaan harjun taa.
Saaren alla hangat soittaa,
aironlehdet vinhaan lyö,
siellä poika ruuhta reuhtoo
läpi lahden lummevyön,
käki soittaa kanneltaan,
unohtaissaan pesätyön.
Katsos valkokirkon seinää,
akkunat sen kimmeltää,
pappilasta laulu kuuluu,
kannel vuoroin säestää,
nuoret herrat pallojaan
yli maantien lennättää.
Äänet sammuu -- poika soutaa
eellä aatos lentelee,
keula laulaa, laidat hytkyy,
poika hiljaa hyräilee
nuoren rinnan riemujaan,
louhirannat vastailee.
Kaislalahden pohjukassa
harmaa kylä uinahtaa,
ruuhi soljuu äänetönnä,
rannan hiekkaan lipuaa,
viidakossa tyttönen
varovasti vaeltaa. --