Kuljin ma illalla kotikylän rantaan,
piirtelin kultani hellän nimen santaan,
vesi oli tyyni, mut rintani sykki,
aallot keinukaa,
kultaa tuutikaa!
Voi, johan saisi hän purrella tulla,
tuosta on huoli nyt raukalla mulla,
ei punapurresta laulua kuulu,
miksi lempinen
köyhä neitonen?
Päilyvä päivä on maillensa saanut,
veikö se onneni, onko riemu laannut,
tulit hyvä ystävä muinoinkin illoin,
tule nytkin vain,
ole omanain!
Sammuiko ystävän lempi kuin ilta
ja taittuiko taivaisen toivon sinisilta,
elämä ois tuoksuton, tuskaa oisi tunnit,
pilvet kulkekaa
taivaan rannan taa!
Aallot ne soutavat pois kotirantaan,
huuhtovat nimen, jonka kirjoitin santaan,
laineet ne itkuni helmiä kantaa
kauvas, kauvas pois,
kullan maille pois.
Älä koita huomen ja älä lennä siipi,
myrkkyinen murhe mun sydämmeeni hiipi,
ole hälle hellä kuin olit, kulta, mulle,
aallot keinukaa
mustan meren taa!