Jyväskylässä,
K. J. Gummerus,
1903.
Huomautus lukijalle.
Ae, alkujansa muodostunut ai:stä, on kaksoisääntiö, joka tavallisesti
luetaan niinkuin pitkä e-ääni -- siis Laelius niinkuin Leelius -- tai,
esim. Saksalaisten tavoin, niinkuin ä, -- siis Laelius = Lälius. -- C
luetaan aina niinkuin k, esim. Cajus = Kajus, Scipio = Skipio,
Sulpicius = Sulpikius. -- Ch on hengähdyksellä luettava k-ääni. -- Ph
luetaan melkein, kuin F, esim. Philosophia = Filosofia, niinkuin sana
tässä kirjassa, muodon sievyyden vuoksi, onkin kirjoitettu. -- Qv
luetaan, kuin Kv, esim. Qvintus = Kvintus, Tarqvinius = Tarkvinius. --
Rh. luetaan, kuin R hengähdyksellä. -- Sch = S + k:n hengähdysääni,
esim. Aischylos = Ais-chylos.
Johdanto.
_Marcus Tullius Cicero_, kuuluisa Romalainen puhuja, kirjailija ja
harras tieteiden viljelijä, syntyi v. 106 e.Kr.s. isänsä maatilalla
Arpinum'in kaupungin lähellä. Jo poikana sai hän hyvän kasvatuksen
ymmärtäväisen isänsä toimesta. Edelleen kehitti hän Romassa rikkaita
luonnonlahjojansa monipuolisesti, esim. puhuja- sekä runoustaidossa,
oikeus- ja valtio-opissa, etevien opettajien johdolla, joista hän
tässä kirjassa mainitsee nimenomaan auguri Qvintus Mucius, ja
samannimisen pontifex maximus, Scaevolan. Vert. I l. Tieteellisiä
tutkimuksiaan jatkaessansa, sekä kotimaassaan että Graekassa, Vähässä
Asiassa, Rhodos-saarella y.m., oli hänellä opastajina filosofiassa
Epikurealainen Phaidros, platonilainen Philo Larissasta ja Stoalainen
Posidonios, puhujataidossa esim. Dionysios Magnes, Aischylos Knidios ja
Rhodolaineu Apollonios Molo, sekä ajatusjohdon-opissa, dialektikassa,
Stoalainen Diodotos. Sen ohessa piti hän yhä innokkaasti
saneluharjoituksiansa latinaksi ja graekaksi. -- Noin saavutettuja
laveita tietojansa ja eteviä lahjojansa käytti hän suurella
menestyksellä käytännöllisenä kunnon Romalaisena aikakautensa ja vielä
jälkimaailmankin hyväksi, vaikuttaessaan puhujana, qvaestori-, aedili-,
praetori- ja consuli-viroissa, samoin erinomaisen tuotteliaana
kirjailijana. Hän on kirjoittanut m.m. suuren joukon eri tarkoituksia
varten pitämiänsä puheita, puhujataitoa, valtio- ja jumaluus-oppia
käsitteleviä, ja filosofisia teoksia; joista kaikista suurin ja paras
osa, samoinkuin hänen runsas kirjekokoelmansakin, on sivistyneellä
ihmiskunnalla vielä säilyneenä.
Vihdoin monenlaisten taistelujen ja huolien rasittamana julkisen elämän
alalta vetäytyneenä antautui Cicero kokonansa filosofialle ja
tieteellisille harrastuksille. Siitä kirjoittaa hän itse: "Miettiessäni
ja paljon sekä kauvan tuumaillessani, kuinka voisin hyödyttää mitä
useimpia, etten milloinkaan herkeäisi pitämästä huolta yhteisestä
hyvästä, ei johtunut mieleeni oivallisempaa keinoa, kuin jos tekisin
tieteiden suunnat kansalaisilleni tunnetuiksi." (Cic. Divin. II, 1, 1).
Tähän tuli vielä lisäksi perheellisiä suruja. Hänen tyttärensä Tullia,
"Tulliola, deliciae nostrae", jota hän rakasti täydellä isän sydämmen
hellyydellä, kuoli v. 45. Se isku mursi kovin hänen mieltänsä. Nytkin
ottaa hän pakonsa filosofian turviin, löytääksensä sen satamassa
lohdutusta ja lepoa. Syvää suruansa lieventääksensä kirjoitti hän jo
samana vuonna kirjan: "De consolatione sive De luctu minuendo", s.o.
"Lohdutuksesta eli kuolemansurun lieventämisestä". Sitte seuraavana
vuonna, paitsi muita filosofisia kirjoituksia, ilmestyi: "Cato Major
sive De senectute" eli "Vanhuudesta", samoin tämä käsillä oleva teos:
"Laelius sive De amicitia" -- "Laelius eli Ystävyydestä", kumpainenkin
keskustelun muodossa esiteltynä, on Ciceronin hyvälle ystävälle Titus
Pomponius Atticukselle omistettu.
Kirja "Laelius eli Ystävyydestä" on siis kirjoitettu v. 44 e.Kr.s.,
vuotta ennen Ciceronin kuolemaa (v. 43). Keskustelun henkilöt ovat 1)
Cajus Laelius, synt. v. 188 e.Kr.s., tunnettu läheisestä
ystävyydestänsä Scipio Africanus nuoremman kanssa. Filosofisista
harrastuksistaan sekä seurustelustansa Stoalaisen Diogeneen ja
Panaitioksen kanssa sai hän lisänimen "Sapiens" s.o. "Viisas". 2) Cajus
Fannius, joka oli Scipionin kanssa sotaretkillä yhdessä, harrasti
Stoalaista filosofiaa Panaitioksen johdolla ja oli tunnettu
"Vuosikirjojen" kirjoittajana. 3) Qvintus Mucius -- Scaevola
eroitukseksi samannimisestä aikalaisestaan, joka oli pontifex maximus
eli ylimmäinen pappi -- "auguriksi" sanottu, oli kuuluisa laajoista
lainopillisista tiedoistansa.
Keskustelu "Ystävyydestä" on esitelty tapahtuneeksi Laeliuksen kotona,
vähää jälkeenpäin Scipio Africanus nuoremman kuoleman v. 129 e.Kr.s. --
Kirjanen, joka nyt ensi kerran ilmestyy Suomalaisessa muodossa,
selittää ajattelevalle lukijalle itse lähemmin tarkoituksensa.
_Suomentaja_.
Katso "Selityksiä" kirjan lopussa.