Parturituvassa on kolme toimitustuolia.
Keskimmäisen ääressä toimii isäntä itse.
Hänen vasemmalla puolellaan on hänen naisapulaisensa. Hänen oikealla
puolellaan on hänen miesapulaisensa.
Muutoin ei tämä parturitupa erikoisemmin eroa tuhansista muista
parturituvista maassa ja maapallolla.
Kussakin tuolissa istuu kynittävä ja höyhennettävä, taikka paremmin
sanoen kerittävä. Yhdeltä ajellaan parta, ja on hänen kasvoillaan
alistuva, kärsivällinen ilme, kun parturityttö raaputtelee hänen
näppylöistä leuanalustaansa. Muilta leikataan tukkaa. Lips, lips,
lipslips, lipsuttavat sakset ahkerien ja taitavien ammattilaisten
käsissä.
Seinänvierustalla olevalla puusohvalla ja tuoleilla istuskelee
tavanmukaisessa tylsyyden tilassa neljä vuoroansa odottelevaa henkilöä.
Hekään eivät ole mitään erikoisuuksia missään suhteessa. Heidänlaisiaan
näkee joka askeleella, ja varsinkin näkee heitä partureissa, missä
istuessaan he päälle päätteeksi muuttuvat jollain kummallisella tavalla
yhdennäköisiksi.
Ja sakset lipsuttavat ja kärpäset surisevat, eikä mitään erikoista
tapahdu.
Kunnes hätähousu ilmestyy näyttämölle.
Hän tulee sisälle kuin heitettynä. Ikäänkuin olisi hän juuri saanut
tukevan ja hyvintähdätyn potkun peräpeiliinsä. Sitäpaitsi on hänen
tulossaan jotakin merkillistä, jota ei niin osaa oikein selittää.
Näyttää näet siltä, kuin putoaisi hän sisään rappuja _alaspäin_, vaikka
hänen todellisuudessa on ollut noustava kolme askelta _ylöspäin_.
Joka tapauksessa kompastuu hän kynnykseen ja on vähällä lentää
nenälleen. Hän ei kuitenkaan lennä, ainoastaan hänen hattunsa lentää
maahan, mutta olisihan hänen joka tapauksessa ollut otettava se
päästään, niin että asia on sitä myöten valmista. Hän on kaikesta
päättäen hyvin harjaantunut kynnyksiin kompastumisen taidossa.
Hän nostaa hatun maasta ja pistää sen pöydälle. Sitten hän huomaa,
ettei sen paikka olekaan pöydällä, vaan ovensuunnurkassa olevassa
naulakossa. Heti ottaa hän hatun pöydältä ja vie sen naulaan. Sitten
riisuu hän palttoon yltään ja ripustaa sen erään toisen palttoon
päälle. Sitten hän huomaa, että siinä on vieressä kaksi tyhjää naulaa,
ja ripustaa päällystakinsa toiseen ja hattunsa toiseen. Lopuksi hän
tulee siihen päätökseen, että hattu voi olla samassa naulassa kuin
päällystakkikin, ja siirtää hatun takkinaulaan. Välillä on hän tietysti
jo ennättänyt pudottaa hattunsa vielä kerran permannolle.
Kaikki tämä on vienyt aikaa noin 30 sekuntia. Sitten käännähtää hän
etsimään itselleen istuinpaikkaa. Sellainen on siinä juuri hänen
vieressään, mutta sitä hän tietysti ei huomaa. Vaikka hän on antanut
katseensa, jossa on ilme kuin ajetulla jäniksellä, harhailla ympäri
huoneen, minkä jälkeen hän on jäänyt seisomaan, kunnes parturi on
hänelle huomauttanut:
— Olkaa hyvä ja istukaa, siinä on tuoli vieressä.
Hän on hätäisenä vilkuillut kummallekin puolelleen ja onnistunut
lopultakin saamaan tuolin näkyviinsä. Kiireesti hän on istuutunut sille
ja näyttää olevan vähän hämillään. Toiset odottajat luovat häneen
salaisia syrjäsilmäyksiä, sillä hän on henkilö, jolla on kyky kääntää
huomiota puoleensa.
— Olkaa hyvä, seuraava! sanoo parturityttö.
Hätähousu kapsahtaa ylös ja on törmätä yhteen tytön käsistä päässeen
miehen kanssa. Mutta se, jonka vuoro todella on, ennättää sillävälin
tytön tuoliin, ja hätähousu punastuu ja peräytyy takaisin paikalleen,
koettaen näyttää sen näköiseltä kuin olisi hän vain noussut
kurkistamaan peilistä, oliko hänen kaulaliinansa kohdallaan.
— Seuraava! sanoo parturi itse, ja hätähousu kapsahtaa taas jaloilleen,
mutta toisetkin odottajat ovat varuillaan ja vuoron laillinen omistaja
ennättää taas ennen häntä.
Hätähousu istuu häpeissään, ja hänen katseensa anoo uskomaan, että hän
on epähuomiossa yrittänyt toisen vuorolle. Se onkin niin ilmeistä,
ettei kukaan kanna nurjaa mieltä hätähousua vastaan. Mutta kaikki
pitävät häntä silmällä.
Nyt on hätähousu tehnyt lujan päätöksen, ettei mikään saa häntä
liikahtamaan tuolilta, ennenkuin hänen vuoronsa tulee. Ja
ihminen, myöskin hätähousu, onnistuu usein siinä, mitä hän oikein
todenperäisesti yrittää.
Joka kerta kun joku partureista sanoo »seuraava!» käy kyllä kuin
sähkövirta hätähousun lävitse. Hän nytkähtää ja vavahtaa, mutta pitää
suonenvedon tapaisesti kiinni tuolistaan eikä nouse ylös.
Vihdoin tulee sitten hänen vuoronsa.
— Seuraava! sanoo se pääparturi.
Hätähousu nytkähtää ja vavahtaa, mutta jää istumaan.
— Seuraava, olkaa hyvä! sanoo parturi vähän kovemmalla äänellä ja
huiskauttaa käsiliinaa, ja hätähousu nytkähtää ja vavahtaa, mutta jää
istumaan. Uusia odottajia on sillä välin tullut, ja hätähousu tuijottaa
heihin, että miksi ei kukaan heistä noudata parturin kehoitusta.
Silloin menee parturi hätähousun eteen, katsoo häntä syvälle silmiin ja
ilmoittaa:
— _Se olisi nyt herran vuoro!_
Hätähousu istuu silmänräpäyksen kuin lamautuneena. Sitten koko totuus
vaikenee hänelle, hän syöksyy ylös ja harppaa parturituoliin, ollen
kaataa sen.
Vihdoin on hän valmis. Vapisevin käsin kaivelee hän hermostuneena
rahoja kaikista taskuistaan, parturin odottaessa kärsivällisesti, ja
huudahtaa vihdoin kauhuissaan:
— Olen unohtanut rahani kotiin!
Näkyy, ettei hänellä ole tapana käyttää kukkaroa eikä lompakkoa.
Arvattavasti siitä syystä, että hän hukkaisi ne samana päivänä.
— Herra ei ole vielä etsinyt liivintaskuista, hymyilee parturi
ystävällisesti.
Hätähousu hätkähtää ja tunkee oikean kätensä peukalon ja etusormen
liivintaskuunsa, ja siellähän sitä rahaa löytyykin vaikka kuinka paljon.
Hän maksaa, kiiruhtaa tunkemaan päällystakkia ylleen, vilkaisee
jokaiseen hattuun, niistä löytäisi omat nimikirjaimensa, painaa hatun
lujasti päähänsä ja syöksyy ulos.
— Olipa se hauska mies! huomauttaa eräs punertavaviiksinen odottaja, ja
kaikki hymyilevät.
Samassa tuoksahtaa hätähousu sisään, kompastuu kynnykseen ja huutaa:
— Olen ottanut väärän palttoon!
Hän heittää hatun päästään, kiskoo väärän palttoon yltään ja alkaa
kuumeisella kiireellä etsiä omaa päällystakki aan.
Löydettyään sen nykii hän sen ylleen niin, että saumat ratisevat,
paiskaa hatun päähänsä ja juoksee ulos.
— Se vielä puuttui! huomautti punertavaviiksinen, ja kaikki nauravat.
Mutta kun punertavaviiksinen aikoo lähteä, alkaa hän sydämensä pohjasta
noitua hätähousua.
Hätähousu on nimittäin jälkimmäisellä käynnillään ottanut hänen
hattunsa, ja sitä vaihdostaan ei hätähousu ole huomannut.