Juu.
Virtalaiskalla on pieni rihkamapuoti muutamalla kadulla tai oikeammin
kadun varrella tuolla Pitkänsillan toisella puolen. Ei siinä juuri
käy ostajia eikä taida olla mainittavasti myymistäkään, mutta liike
kuin liike. Virtalaiska itse asuu puodin takaosassa varjostimen takana
terveen kaksivuotisen poikalapsensa kanssa.
Kun Virtalaiska lähtee asioilleen⁻ kaupungille, niinkuin hän usein
lähtee, niin jättää hän pojan nukkumaan varjostimen taakse — se on hyvä
nukkumaan, se nukkuu kuin pölkky — ja pistää puodin oven lukkoon. Eihän
niitä ostajia kuitenkaan käy.
Tässä sitten, kun oli ne kovat pakkaset, oli Virtalaiska taas
juoksemassa kaupungilla ja poika nukkui varjostimen takana ja puodin
ovi oli lukossa.
— Kas, kun Virtalaiskalla on puodin ovi lukossa keskellä päivää,
ihmetteli Mäkiskä. — Mitäs se merenteeraa?
Seuraavana päivänä oli ovi taas lukossa ja poika nukkui. Virtalaiska
oli taas kaupungissa asioillaan.
— Hoo! huusi Mäkiskä. — Virtalaiskalla on yhä ovi lukossa!
Sitten seisoi hän koivet hajallaan keskellä pihaa ja kirkaisi:
— Virtalaiskalla on ollut jo kaksi vuorokautta ovi lukossa, eikä näy
mitään elonmerkkejä!
— Sussentään! huusi Römpekin palvelija ja juoksi kadun puolelle
jyskyttämään Virtalaiskan tavaratalon ovea. Hän jyskytti niin paljon
kuin jaksoi, mutta ei kukaan tullut avaamaan.
— Se on vissiin kuollut, sanoi hän, juostuaan takaisin pihaan. — Minä
jyskytin ja sydämeni niin jyskytti, eikä vain avannut... hui, kun minua
peloittaa, minä niin pelkään ruumiita!
— _Virtalaiska on kuollut häkämyrkytykseen!_ julisti Mäkiskä kimakalla
äänellä, seisoen koivet hajallaan keskellä pihaa.
— _Ja poika kanssa_, lisäsi Römpekin palvelija.
— Ja poika kanssa! huusi Mäkiskä kuin sumusireeni.
— Onko se totta? kysyi peltisepän matami kolmannen kerroksen
parvekkeelta.
— Totta, totta! huusi Mäkiskä.
Ja palvelija huusi:
— Niissä ei ole enää yhtään henkeä... hui, kun minua peloittaa!
— Mitä se Mäkiskä puhuu? kysyi talonmiehen vaimo.
— Onko Virtalaiska kuollut?
— Häkämyrkytykseen! huusi Mäkiskä.
— Pitää mennä hakemaan poliisia! sanoi talonmiehen vaimo.
— _Poliisia!_ huusi Mäkiskä keskellä pihaa koivet hajallaan.
Kuka lienee juossut hakemaan poliisia. Vähän ajan perästä tuli kaksikin
poliisia.
— Missä ne ruumiit ovat? kysyivät poliisit.
— Ne ovat tuolla puodissa, mutta se on lukossa! ilmoitti talonmiehen
sisar.
Poliisit jyskyttivät ovea.
— Täytyy murtaa ikkuna auki, sanoi toinen poliisi.
Ikkuna murrettiin auki ja mentiin sisään.
— Ei täällä ole kuin poika, huusi toinen poliisi.
— Ja tässä tuntuu olevan vielä henkeä, ilmoitti toinen, joka oli
ravistellut sikeästi nukkuvaa poikaa.
Sillä välin oli Virtalaiska kotimatkallaan poikennut kansankeittiöön
syömään lautasellisen rusinasoppaa.
— Siellä teidän talossahan kuuluu kolme henkeä kuolleen
häkämyrkytykseen, tiesi Rinneskä, joka söi liha- ja perunamuhennosta.
— Siunakkoon... en ole kuullutkaan, huudahti Virtalaiska. — Pitää
juosta heti kotiin.
Virtalaiska nieli hätäisesti rusinasopan loppuun ja läksi juoksemaan
kotiin.
Kun hän saapui paikalle, oli hänen puotinsa edessä pieni väkijoukko, ja
poika oli herännyt ja huusi ja potki talonmiehen sisaren sylissä.
— Hui, tuolla tulee Virtalaiska! huusi Römpekin palvelija.
Mäkiskä juoksi pihaan, seisattui koivet hajallaan keskelle pihaa ja
huusi kuin palotorvi:
— _Virtalaiska ei ole yhtään kuollut häkämyrkytykseen!_