kamppailu alkoi taas, ja uusia iskuja jaettiin. Ainakin oli
tuhatjalkainen kolmantena päivänä hyvin raukea ja neljäntenä aivan
henkitoreissa. Skorpioni vartioi sitä, mutta ei uskalla vielä iskeytyä
kiinni. Vasta kun se lepää aivan hiljaa, tarttuu skorpioni siihen,
syö ensin pään, sitten molemmat ensimäiset ruumiinrenkaat. Saalis on
kuitenkin liian suuri, loppu mätänee, sillä skorpioni pitää tuoreesta
ruuasta eikä koske enää raatoon.
Seitsemän, ehkä useampiakin pistoja saanut tuhatjalkainen kuolee
vasta neljäntenä päivänä, mutta vahva taranteli heittää henkensä heti
ensimäisen iskun jälkeen. Yhtä pian päättyvät rukoilijasirkan,
pillerinpyörittäjän, maamyyräsirkan ja muidenkin suurien
hyönteisten päivät. Kaikista vastustuskykyisimmätkään eivät kestä
kuin seuraavaan päivään, mutta hyvin monta kertaa haavoitettu
juoksujalkainen elää neljä vuorokautta, ja ehkä sen kuolemaan on yhtä
paljon syynä verenvuoto kuin myrkkykin.
Mistä johtuu tämmöinen eroavaisuus? Nähtävästi se aiheutuu
erilaisesta ruumiinrakenteesta. Paremmin kehittyneet kuolevat
pikemmin kuin heikompilahjaiset. Onkohan asia todella niin?
Maamyyräsirkan kohtalo saa epäilemään. Sehän alkuperäisestä
rakenteestaan huolimatta kuolee yhtä nopeasti kuin perhoset ja
rukoilijasirkka, jotka kuitenkin ovat paljon tunnokkaampia. Ei, me emme
ole vielä skorpionin myrkkyrauhasen salaisuuden perillä. Ehkäpä uudet
kokeet luovat valaistusta tähän hämäryyteen.