HÄN KULKEVI KUIN YLI KUKKIEN.

Hän kulkevi kuin yli kukkien,

hän käy kuni sävelten siivin,

niin norjana notkuvi varsi sen,

kun vastahan vaiti ma hiivin.

Ja kunis mun voimani kukoistaa

ja soi minun soittoni täällä,

sinis laulujen laineilla käydä hän saa

ja kulkea kukkien päällä!

1897.

Runokirja · 第 33 / 106 题