Ole vaiti, sinä olet väärässä, -- ja ajattele kerran mitä vääryyttä
teet Hedvig'ille, jota kuitenkin niin rakastat. Jo heti teidän
tuttavuutenne alusta aikain olet epäillyt häntä, olet karsaasti
katsonut jok'ainoaan herraan, joka vaan kadulla on tervehtinyt häntä
-- niitä ei ole ollut monta -- ja kohtelias hymy Hedvigin huulilla on
pistänyt sinua sydämeen, sinä olet siihen välttämättömästi tahtonut
jotakin salaista tarkoitusta. Sinä et ilkeä myöntää sitä itsellesikään,
matta luulevaisuutesi on yhä enentynyt -- ja itse olet sitä edistänyt.
Kiitä vaan itseäsi siitä että se on kasvanut ja kasvaa päivästä
päivään, samassa määrässä kuin rakkautesi -- mihinkä seurauksiin
viimein tulet tällä hullulla tiellä? -- Millaisen naisen viimein
teet Hedvig'istä, tuosta ihanasta, vilpittömästä tytöstä, jota niin
sanomattomasti sanot rakastavasi? Onko se rakkautta? Häpeä -- ja tuo
esiin edes yksi ainoa kelvollinen syy varomisiisi. -- Mitä varottavaa
näit hänen käytöksessänsä eilenkin? Ei niin mitään. Päinvastoin hän
käytti itsensä niinkuin siveimmän tytön sopii -- hän punastui ja meni
piiloon tuon jolonaaman silmistä ja odotti, kunnes hän meni sivutse. --