[1] Nyt jo kuollut kommissioonimaamittari Hämeen läänissä _Samuli Saurén_,
syntynyt samana vuonna kun Lönnrot (1802). Saurén tuli ylioppilaaksi
joulukuussa 1821, ja kuului uusmaalaiseen osakuntaan.
[2] Valtion historiallisessa museossa on varjokuva, johon tuntematon
käsi on kirjoittanut, että se on otettu Elias Lönnrotista lapsena.
Kehittymättömistä piirteistä ei varmaan voi päättää, onko asian laita
niin vai ei.
[3] Hänen varhaisen hautansa ääressä Runeberg sepitti seuraavan pienen
runon.
Kaikk' jalo maasta kiirehin
Pois haihtuu, katoaapi,
Laill' eksynehen enkelin
Se taivast' tavottaapi.
Se tuskin ennättää
Maass' syämmet sytyttää
Ja tenhota ne sulollaan,
Kun kotiin jo se kutsutaan.
Runoilijan ikuistuttama oli matematiikan professorin J.F. Ahlstedtin
tytär ja kuoli 21 vuoden iässä 7 p. Helmik. 1832. -- Mitä muihin
yllämainittuihin Lönnrotin nuoruuden tuttaviin tulee, mainittakoon, että
Amelie Adlercreutz joutui naimisiin sotakamreeri J.G. Florinin kanssa ja
kuoli 73 vuoden vanhana v. 1873. Adéle Idman taas kuoli v. 1877
kamarineuvos Holmbergin puolisona 64 vuoden iässä. Viimeinen ystävistä
oli Augusta Lundahl-Wallenius, joka kuoli 14 p. kesäk. 1892,
saavutettuaan 80 vuotta. Wilhelmiina Bohmin myöhemmistä vaiheista en
tiedä mitään. Hän lienee ollut Pirkkalan rovastin Bohmin ja hänen
puolisonsa Agathe von Knorringin tytär.
[4] Missä siihen aikaan professori Törngren ynnä pojat Juhana ja Adolf
-- viimemainittu silloin ainoastaan neljän vuoden vanha -- joille
Lönnrot ei tällä kertaa lähetä terveisiä, lienevät olleet, en tiedä.
Liitän tähän pienen kirjeen ilman päivämäärää, jonka Lönnrot on
kirjoittanut nuorelle oppilaalleen kirjoitustaidossa Adolf Törngrenille,
joka jo neljän, viiden vuoden iässä on saanut tarttua kynään. Pieni
kirjoitus on myöhemmiltä ajoilta kuin 1828, mutta koska siinä
kosketellaan muistoja Valamosta, saakoon se paikkansa yhtä hyvin tässä
kuin jossain muualla. Lönnrot, joka kirjoitti kirjeen alle leikillisen
"Nu" sanan, mahdollisesti tarkottaen jotain oppilaansa lempisanaa,
kirjoitti tälle seuraavat rivit:
Hyvä Atte!
Suo anteeksi, että nyt vasta vastaan kirjeeseesi jonka puolitoista
vuotta sitten kirjoitit minulle. Tässä lähetän sinulle
puolivalmiin piirustuksen, joka kuvaa näköaloja Valamosta. Tiedän
kyllä, että pidät hevosia suuremmassa arvossa kuin m(unkkeja) ja
tallia parempana kuin luostaria, mutta minulla ei satu olemaan
mitään ensiksi mainittua lajia lähettää sinulle. Voi hyvin ja opi
ennen kaikkea kesällä syömään mansikoita ja vaapukoita.
Sinun Nu'si.
[5] Omituista on, että Lönnrotin ainoa oppilas, Kaarlo Törnegren,
kehitti itsensä varman sointuisan ruotsinkielen käyttäjäksi, sillä välin
kuin opettaja itse käytteli samaa kieltä kyllä tyyneesti mutta samalla
kuitenkin jonkun verran tottumattomasti, johon hänen lapsellisen
hyväntahtoinen huumorinsa muodosti hauskan vastakohdan. Huomattavaa on
myöskin, että sama oppilas, vaikkapa hän suuresti rakasti ja ihaili
Suomen kansaa ja isänmaataan rakastavaa opettajaansa, nuorena oli
kokonaan muuttamaisillaan Ruotsiin. Tästä tuumasta luopui hän kumminkin
tarkemmin asiaa punnittuaan, senjälkeen kun hän vuosina 1836-1837 oli
viettänyt jonkun aikaa siellä.
[6] Ticklénistä ja Hedbergistä ynnä muutamista muista Lönnrotin
virkaveljistä enemmän vastedes.
[7] _Anders Erik Hedberg_, Lönnrotin ystävä kouluajoilta, jonka muistosta
Lönnrot hänen kuolemansa jälkeen piti veljellisesti huolta, oli
piirilääkärinä Oulussa. Hän oli syntynyt 1804, oli käynyt Turun
katedraalikoulun läpi ja tuli ylioppilaaksi 1822. -- Mitä muihin
Lönnrotin kirjeissään nimittämiin virkaveljiin ennen ja jälkeen 1840
tulee, mainittakoon tässä yhteydessä, että _Juhana Fredrik Ticklén_,
syntynyt 1802 ja niinkuin tunnettu yksi Suomalaisen Kirjallisuuden
Seuran perustajia oli piirilääkärinä Raahessa; hän tuli ylioppilaaksi
1819; _Kustaa Asp_, syntynyt 1808, ylioppilas 1823, oli Hedbergin jälkeen
piirilääkärinä Oulussa; _Martti Juhana Lindfors_, jossa niinkuin tunnettu
ensimäiseksi heräsi ajatus Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
perustamisesta, syntyi v. 1800, tuli ylioppilaaksi 1818. Hän oli
piirilääkärinä Kuopiossa.
[8] Kaarlo Vilho Ahrenberg nimitettiin v. 1836 Wiipurin kymnaassin
lehtoriksi.
[9] Kadonnut.
[10] "Suomi" rupesi ilmestymään v. 1841 sekä käsittää nyt noin 44
nidettä, sisältäen tärkeitä kirjoituksia sivistyshistoriamme melkein
kaikilta aloilta.
[11] Lönnrotin kertomukset tästä matkasta ilmestyivät numeroissa 36, 37,
57, 59-61, 80, 81 ja 84 "Morgonbladet"-lehdessä vuodelta 1842, niitä
jatkettiin sitten "Saima"-lehdessä numeroissa 40-42 vuodelta 1845 sekä
saman lehden 7-9:ssä ja 27:ssa numerossa vuodelta 1846. Snellman, joka
oli pyytänyt Lönnrotia jatkamaan näitä matkamuistelmia oli varustanut ne
seuraavalla esipuheella: "Niiden kertomusten yksinkertainen ja suopean
iloinen henki tekee niiden lukemisen huvittavaksi. Mutta on vielä
toinenkin syy niiden julkaisemiseen. Tulevaisuus, jos nimittäin suomen
kielellä ja kansalla on tulevaisuutta, on vielä halukkaammin kuin
nykyaika hakeva jokaista muistoa siitä miehestä, joka aina on pidettävä
Suomen kirjallisuuden perustajana, ja niistä matkoista, joilla hän on
koettanut perikadosta pelastaa tämän kirjallisuuden esikoiset, suomen
kirjakielen vastaisen päälähteen. Nämä muistelmatkin kootaan silloin ja
julaistaan muodossa, jota Lönnrotin oma vaatimattomuus ei katsonut
niiden ansaitsevan, mutta jonka soveliaisuudesta jälkimaailman
kiitollisuus päättäköön". Nämä "Saimassa" julaistut "Lönnrotin
matkamuistelmat" ovat päivitetyt: Kargopol 23 p. heinäk., Stantsia
Polkova 3 p. elok. sekä Wyitegra 4 p. elok. 1842.
[12] Uudella rakennuksella tarkottaa Lönnrot Nokiasta Laukkoon muutettua
asuinrakennusta. Tämän antoi professori Törngren myötyään Nokian, joka
oli yksi hänen monista tiluksistaan, purkaa ja uudestaan rakentaa
Laukkoon, jossa rakennus vieläkin on kartanon päärakennus.