_Ensiksi pyydän saada lausua nöyrimmät kiitokseni herra varatuomari
_Adolf Törngrenille_ ei ainoastaan niistä Elias Lönnrotin kirjeistä, jotka
tässä kirjasessa julaistaan, ja jotka hän suosiollisesti on antanut
minun käytettävikseni, vaan myös niistä monista muistiinpanoista, jotka
herra Törngren minun pyynnöstäni hyväntahtoisesti on tehnyt ja jotka
sisältävät perhetraditsiooneja ja hänen omat muistonsa Lönnrotin olosta
arkiateri Törngren vainajan perheessä Laukossa, siis kaikesta siitä,
joka tekee tämän kirjasen arvokkaaksi ja hauskaksi. Näitä vilkkaita
muistiinpanoja olen lukijan eduksi niin tarkkaan käyttänyt, etten ole
katsonut voivani, niinkuin ensin aioin, pyytää saada omistaa herra Adolf
Törngrenille tätä teosta, olisinhan siten omistanut hänelle hänen oman
työnsä, sillä minun tehtävänäni ei ole ollut muu kuin hyvien ainesten
järjestäminen ja muutamien historiallisten tosiseikkojen lisääminen.
Mitä Lönnrotin kirjeisiin tulee, on suomennoksessakin jonkun verran
noudatettu alkuperäistä lauserakennusta. Lönnrothan oli suomalainen,
joka vaivaloisesti oli oppinut ruotsia. Hänen yksinkertainen,
hyväntahtoinen ja luonteenomainen kirjoitustapansa on alkuperäisessä
muodossaan rakkain hänen kansalaisilleen. Jos lukija jonkun kerran
hymyileekin hänen yksinkertaisia kirjeitään lukiessaan, on tämä hymy
hyvää ja sydäntä lämmittävää. Nojautuen J.V. Snellmanin sanoihin, joita
olen mottona käyttänyt, olen luullut, että vähäpätöisemmätkin muistot,
kun ne Lönnrotia koskevat, arvelematta ovat tulevaisuudelle
säästettävät. Sentähden olenkin kokonaisuudessaan julaissut ne
tutunomaiset kirjeet, jotka hän kirjoitti rakkaalle Törngrenin perheelle
Laukkoon. Ainoastaan kirjeestä 14 p:ltä toukokuuta 1845 on eräs kohta
jätetty pois, jonka mahdollisesti joku lukija, joka ei täysin tunne
Lönnrotin hyvää sydäntä, olisi voinut väärin käsittää.
Lönnrotin muotokuvasta, joka seuraa tekstiä, puhutaan sivulla 9. Toiset
muotokuvat on tehty Haapaniemen talossa olevien, Törngrenin perheen
omistamien ja minulle hyväntahtoisesti lainattujen öljymaalausten
jälkeen, jotka J.E. Lindh oli valmistanut luultavasti 1830-luvun
alkupuolella. -- Ainoastaan Kaarlo Vilho Törnegrenin kuva on tehty
daguerrotypin mukaan, jonka leskirouva _Nanny Törngren_ hyväntahtoisesti
on antanut minun käytettäväkseni. -- Laukon vanhan rakennuksen on
taiteilija Väinö Blomstedt piirustanut kesällä 1892 otetun valokuvan
mukaan.
Mitä karjalaisiin häärunoihin tulee (katso sivu 41) on mainittava, että
Lönnrot itse vuorotellen käytti sanoja Kaase ja Kaaso.