MARGARETA. Hyvästi, kunnes tervehdin sua tuolla ylähällä Tähtelässä!
(Lankee polvillensa.)--Vallitsija korkuudessa, tee hänen tiensä
ankaraksi kuolon-tieksi kilvoituksen vainiolla, että kunnian hänestä
saapi isäimme maa ja mun orpo-lempeni uneksua rauhas!--Taivaan
ruhtinas, kuule Suomen naisten rukoileva ääni: Oi, mitä etelässä vaipui
meren synkeään kohtuun, se nouskoon pohjan tuntureilta ylös pilvihin,
moninkerroin kirkastettuna taas!--Jaa, mun sieluni jo ihanuuden näkee,
jo loistaa korkealla sankar-kunniamme; ja mailma on imehtivä
urostöitämme Suomen autioilla ahoilla.