ELLA (Teltan ovella). Herra isä avita!... Mikä sille Vännille tuli?
VÄNNI. Ka hevosen jalka oli kipeä, niin se lankesi tänne tullessa ja
kaatoi kärryt... (Ähkää) Ja selkä taisi katketa!
ELLA (Touhuten). Rientäkää avuksi Vännille ystävät!... Nouda sinä,
Ulla, sidettä tänne. (Tuo penkin. Ulla lähtee telttaan, palaa oitis)
Pankaa Vänni siihen pitkällensä!... Nosta sinä Niku jalasta. (Nostavat)
Niin! Tule, Junnu, kopeloi miten on Vännille käynyt. (Junnu kopeloi
selkää.)
VÄNNI. Kopeloi... kopeloi, Junnu... Jos osaisit vetää selän
sijoillensa... (Ähkää. Ulla puhelee Ellalle) Voi miten se koskee... Ei
niin kovasti... Voi... voi!... Oi!... Mitenkä sille on siellä käynyt.
JUNNU. Se on sijoiltansa niukahtanut... Kun olisi viruttaa jaloista!...
Tulisitte avuksi miehet!
ELLA (Viittaa Ullalle). Ei... Pahemmaksi selkä siitä tulee... Kun olisi
hyvä hieroja mistä saada! Se se lykkisi lihat paikoillensa.
JORRI. Ka hieroohan se Leena!
HÄKKI. Niin... Onhan se Leena.
VÄNNI (Ähkien). Vaikka tulisi mistä apu.
ULLA. Leena... Leena hoi!... Tule hiero!... Muuten Vänni kuolee kohta.
LEENA (Hämmästyy). No paha henkikö siihen Vänniin nyt meni... kun se on
tuolla tavalla kuolemassa! Sivutko siltä ovat sijoiltaan menneet?
HÄKKI. Sivut ovat nyrjähtäneet... Hiero, Leena.
LEENA (Voitokkaana). Näin se käy, kun mies pahalle hengelle ohjakset
antaa ja hylkää laillisesti kihlatun morsiamensakin... Johan minä
sanoin silloin, jotta et siitä pitkälle potki, kun jo rangaistus
tulee... Ja niinpäs tulikin jotta tupsahti... (Kopeloi selkää) Mistä se
selkä on poikki?
VÄNNI. Joka paikkaan koskee... Kun saisi sijoillensa vielä... (Leena
alkaa hieroksia.)
JORRI. Onhan tää Leena hyvä hieroja... Kyllä tää selän parantaa.