SAKU. Niin on... Osaatko sinä Heili tätä tanssia?
HEILI. Eikö tuota osanne!
JUKKA. Tule Jorrikin tanssiin... Ota vaikka Hessu pariksesi niin et
tarvitse pelätä pikiytymistä.
JORRI. Ka tule Hessu... niin hytkytetään!
HESSU. Hytkytetään veliseni!
JUKKA. No nyt!
(Laulavat, piiri pyörii):
Kevät kukkia kasvattaa
ja armas armasta lempii
ja onnettansa se olla saa
joka arkana empii.
(Parittain polkan tahdissa)
Siksi tanssimme että heiskuu,
kepeänä se tyttö leiskuu
pojan reippahan kainalossa
ja ai jai jai kainalossa.
Ja pois on huolet ja murheet.
(Kertaavat loppuessa laulaen polkan säveltä sanoilla: "ralla, ralla,
ralla, rallaa" ja tanssivat polskaa.)
JORRI (Toisten jo tauottua, hytkyttelee Hessun kanssa paikoillaan
hiljaa, kädet toistensa olalla. Hessulla piippu suupielessä). Kyllä
tään nyt jo, Hessu, näkee, jotta ei tästä pyykistä moni mies nahkaansa
naimatonna pelasta.
Neljäs näytös.
Metsä. Mustalaisleiri. Lapsivitvi. Ella souvattaa sitä nuorasta. Junnu
nukkuu nurmikolla. Vyön kude meneillään.
ELLA (Laulaa):
Tuuti lasta, tuuti, aa!
Tuuti pikkarainen!
Vapahana heilahtaa
vitvi, nuku vainen.
Ihanasti tiuku soi,
vilkkuu kaunis illan koi.
Tuuti, aa, tupukkaa!
Nuku unta rauhaisaa!
Hei! Nouse jo, Junnu, makaamasta ja tule lasta tuudittamaan, niin saan
kutoa vyötä tässä. (Nykäisee kylestä) Hei, Junnu! Nouse ja souvata
Juijun lesken lasta tässä. Heitti siihen pienoisensa, pyysi minun
liekuttamaan.
JUNNU (Virutteleiksi pitkällään). Nukkuukos se?
ELLA. Nukkuu... Äiti itse povuulle lähti... Liekuta pienoista nuorasta
tuosta.
JUNNU. Ka joutaa tästä liekuttamaan. (Liekuttaa. Järeällä äänellä):
Tuu... tuu... tuu... tuu!
Aa... aa... aa ..-. aa!
JORRI (Saapuu Hessun kanssa. Hessulla puukkokimppu kädessä, hopeahelyt
kaulassa). Tuommoista siitä tulee jos menet naimisiin... Saat ruveta
souvattamaan... Niin jotta minä puhemiehenä jo ajoissa varotan sinua...
jotta et sitte minua syytä!
HESSU (Nostaa peitteen lapsen silmiltä). Tää on, taitaa, Juijun lapsi.
JORRI. Niin jotta peräänny nyt, Hessu, aikanansa... tästä Ellan
kaupasta!
ELLA (Vyötä kutoen). Eh!... Siinä on puhemies!... Kun alkaa jo vetää
vastakynttä!
JORRI. Ka sittenpähän ei syytä... kun tunnollisesti tekee!... Ja mikäs
hänen, Hessun, on yksinäänkin eläessä!
ELLA. Eh sinä, vanha poika!... Et sinä ymmärrä, mitä se on vaimo miehen
reessä! Monet huolet hälventää ja monet paidat pesee miehellensä...
Tyhjä se on vaimotta miehen reki ja autio on eukotta teltta. Eh, sinä
Jorri!
JORRI. Onpa siinä eukossa elättämistäkin.
ELLA. Sinä et, Jorri, älyä miten se asia on. Kyllä se eukko itsensä
elättää ja huolen pitää miehestäänkin.
JORRI. Ja sitte vielä riitelee... ja laittaa lapsia... Niin jotta elä
usko, Hessu, mitä tää Ella kehuu.
ELLA. Paljoko Hessu maksoit hevosesta?
HESSU. Puoli kolmatta sataa rahassa ja parin vielä puukkoja annoin.
JORRI. On se sitte hyvä hevonen.
HESSU. Seitsenvuotias on hepo... Lihava on ja vähillä heinillä talvella
elää.
JUNNU. Onko se miten iso?
HESSU. Yksitoista korttelia vuohosesta sä'än rajaan... Iso on ja lihava
ruuna, harja tuuhea ja lautaset leveät.
JUNNU. Hyvä hevonen on.
JORRI. Hyvä on... Pätisi tämän Hessun sillä poikamiehenäkin ajella.
(Leiriin, töytää joukko mustalaislapsia, ollen hevosilla; toiset ovat
hevosina, toiset ajavat, piiska kädessä. Yksi ryömii nelinkontin,
toinen ratsastajana sen selässä. Hälinää ja huutoa. "Hei"
huudahduksia).
ELLA. Sikiöt... Sikiöt siinä... Ah mitä elämää pitävät, pakanat!...
Ettekö jo asetu siinä siivommalle ja heitä sitä huutamista. Ettekö
herkeä häjyt. (Tukistaa yhtä) Eh sinä!
TUKISTETTU. Voi... voi!... Elä tukista!
ELLA. Annan minä teille toisillekin. (Lapset pakenevat, kun hän niitä
hapuilee) Annan minä teille, kun vain kenen kiini saisin.
JORRI. Tuommoista siitä tulee Hessu... Niin jotta ajattele, ennen kun
otat tään Ellan... Kun aikanaan pitää varansa, niin sitte ei ole
katumista.
ELLA. Niin kun et itse, Jorri, olisi lapsena ollut... Ei, Jorri!
Lapsessa on vanhemman turva ja eukossa miehen onni ja ilo... Sinä et
vain älyä sitä.
HESSU. Ka kun tällä Ellalla itsellään ei ole vastaan, niin mitäpäs
näistä Jorrin vastustelemisista... Panemme hynttyyt yhteen rekeen!
ELLA. Mitäs sinä, Junnu, sanot siihen?
JUNNU. Ka mitäpä sanot. Eihän näihin Jorrin estelyihin ole uskomista.
Ja terve ja hyvä mieshän tää on, Hessu... Hyvä oli entisellekin
vaimollensa.
HESSU. Ei oltu Ellin kanssa yhtään kertaa torasilla.
ELLA (Kokoo vyön kudoksen). No tulehan tänne syrjään vähäsen, niin saan
rauhassa kysellä vähäsen. (Menevät.)
JORRI (Itsekseen). Eihän se uskonut minun sanojani... On taas yhtä
miestä vähemmän maailmassa.
LEENA (Tulee Ullalle riidellen). Sinun, pahan hengen, villitystähän se
oli kaikki... Mikä hätä minulla olisi ollu tukkilaisille emännöidessä.
Ja olisi niitä ollut tarjolla semmoisiakin, jotka eivät olisi
peräytyneet! No olisi kyllä ollut... Vaikka olisin Jorrin ottanut, niin
ei olisi ollut mikään hätä eläessä... Mutta nyt saa jututa ja käräjöidä
ennen kun saa asian kunnolla päättymään ja menettää vähät varasi
vieraille miehille ja tuomareille.
ULLA. No ota Jorri... Tuossahan se on.
LEENA (Huomaa Jorrin. Itsekseen). Sekö pahuus senkin siihen heitti!
ULLA. Ota nyt!
JORRI (Haparoi hatun eturaivollensa). Enpä minä mene naimisiin. (Ryhtyy
puhelemaan Junnun kanssa.)
ULLA. No nyt sen kuulit!
LEENA (Räkättää). Mhyy!... Ikäänkuin nyt sinustakin vielä huolisi
kuka... Kasattunut vanhapoika!... Tokko lie ihmiskirjoissakaan enää!
ULLA. Elä nyt suutu Leena.
LEENA (Suuttuu). Suutun kyllä... Uhallakin suutun, enkä lepy enää sinä
ilmoisna ikänä. Ja vallesmannilla panetan mustalaisetkin kiini!
ELLA. Mikä riita ja elämä täällä on!
LEENA. Mikä!... En paremmin siunaa!
JORRI. Se tää Leena vain katuu... kun ei leskenä pysynyt.
ELLA. Elä sinä huoli, Leena... Tehdään vain uudet taiat, niin kyllä
Vännin sydän sulaa. Ja rakkautta on vielä talossasi enemmän kuin
rikkautta...
LEENA. Onhan sitä!... Saa tässä olla ja elää häväistynä... Mutta sen
minä sanon jotta nähdä siinä pitää Jukan ja jokaisen, joka siinä on
osalla ollut, jos ei vain Vänniä laki ja oikeus pane pysymään asiassa
loppuun asti. Minä juttuan asian keisariin ja sinatyöriin asti.
ELLA (Rauhottelee). Tulehan, Leena, tänne telttaan... Tule tänne,
kultaseni, niin supatetaan kahden kesken... Selviää se asia silloin...
Tule kulta-Leena tänne. (Tarttuu käsipuoleen.)
LEENA (Mennessään). No elä nyt siinä kynkästä revi ja kisko... Osaan
minä itsekin mennä. (Häviävät telttaan.)
ULLA (Lyö näppiä). No nyt ne vasta alkavat ilot!
JORRI. Ka semmoistahan siitä tulee!
JUTIKKA (Saapuu tuohtuneena). Eikös sitä Vänniä näy täällä?
ULLA (Viattomana). Ei... Vänniäkö?
JUTIKKA. Kun se kuului aikoneen tänne tulla tohtoroittamaan tällä
Junnulla hevostansa. (Kävelee harmissaan) No voi minua poloinen poika!
Mihin leikkiin piti joutuakin näiden tukkilaisten tähden!... Nyt uhkaa
Vänni myöttää talot ja vielä vetää vastuuseen petoksesta!... Kun häntä
saisi edes itseään puhutella! (Pyyhkii hikeä) Ihan tässä löylyssä jo
hikoaa ihminen.
ULLA. Annahan kun minä katson kättäsi isäntä.
JUTIKKA (Närkästyneenä). Mene siitä!... Samassa köydessä sitä sinäkin
olet... Ruunun kyydillä pitäisi lähettää mustalaiset pois koko
Tastulasta. (Lähtee) Kun nyt vielä saisi mistä sen Vännin kiini! Jos
hän vielä sopisi asian!
JUNNU. Tästä taitaa tulla iso ötäkkä vielä.
JORRI. Ka selviäisipä se jos Jukka heittäisi tämän Jutikan tytön ja
ottaisi vaikka sen Antti Viitalan toisen tytön. Se on Vänni kova mies.
ULLA. No sieltähän sitä Vänniä nyt tuodaan. (Telttaan) Ellaa... Vänni
tulee.
HÄKKI (Taluttaa Nikun kanssa Vänniä, joka voihkaa). Pahasti... pahasti
taisi nyt käydä Vännille... Koskeeko se yhä.