FEDA (Saapuu). He-hei!... Terve joukkoon tukkilaiset.
MIEHET. Feda!
HÄKKI. Nyt tässä ilo alkaa! Soita Feda viulua!...
PUHURI. Ja Ulla tanssimaan!... Tästä alkaa oikea tukkilaisten elämä.
ULLA. Eh hoh! Ilmanko luulet tytön tanssivan ja syömättä laulavan
linnun!
FEDA. Jos markka miehestä Ullalle, niin soitan... Ja laulunkin laulan.
HÄKKI. No vaikka viisi!
TOISET. Vaikka viisi!
HÄKKI. Anna nyt tulla vain... On rahaa näillä pojilla.
LEENA. No kyllähän siinä kehua osaatte!
NIKU. On rahaa... ja joessa on pölkkyjä joista toista tulee.
USEAT. Soita... Soita Feda!
ULLA. No soita niille!
FEDA (Soittaa). Tanssi Ulla, mutta ei paljoa... Sen kuin silmän
voiteeksi vähäsen! (Soittaa ensin, mutta sitten ryhtyy myös laulamaan
Ullan tehdessä luontevia tanssiliikuntoja):
Hopeaiset helyt kerran kullalleni tuon.
Hälle minä hellät tunteheni suon.
Tanssi tyttö rukka, tanssi sinä vain,
silloin kun sa olet nuori, armahain.
(Kertaa.)
Tanssi tyttö rukka, tanssi sinä vain,
silloin kun sa olet nuori, armahain!
TUKKILAISET. Hyvä!... Hyvä!... Hyvä... Uudestaan!
Kolmas näytös.
(Metsäinen kukkula juhannusaattona. Tukkilaiset makaavat pitkin nurmea.
Saku istuu kivellä ja soittaa hanuria. Miehet heräävät yksitellen
alkaen kohottautua istualleen).
JORRI (Kohottautuen istumaan, haukotellen). Hanuriako sinä soitat?
SAKU (Säveltä muuttaen). Hanuria.
HEIKKI (Pitkällään, ääneensä haukotellen). Ho-hoi!... Noustavapa tästä
olisi!... Eikö tuo kohta se työkellokin jo rämpättäne! (Nousee
istumaan.)
NIKU (Virutteleikse pitkällänsä. Haukottelee). Oh-hoi... hoh-hoi.
(Nousee) Noustava... noustava tästä on... Maistuikin tuo uni ihan
taivaan autuudelta!
(Toisetkin nousevat, istuen polvet pystyssä tai kykyllänsä.)
JORRI. Kun olisi ihminen virkamies jolla on kova palkka, niin silloin
ei tarvitsisi kuutena päivänä viikosta tehdä mitään ja ainoastaan
seitsemäntenä päivänä sitte lepäisi kaikista teoistansa... Pätisi se
silloin elää!
PUHURI. Pätisi se silloin... elää!
NIKU. Pätisi se... elää!