JORRI. Se on Heili täällä toisaalla päin... (Itsekseen) Ne menevät
omalle rannalleen! (Tarkastaa lihat) On siinä Leenalla hyvää rokkalihaa
nyt... Viime viikolla olikin jo Leenalla niin huono ruoka, jotta eikö
nuo jo lienekin sen tähden ruvenneet pusuilla herkuttelemaan... koskapa
on joka kiven takana jo hilsuttaja. (Sytyttää piippuaan ja astuu sen
johdosta Leenan kanssa vastatusten) Kah...
LEENA. Herra isä siunaa sitä Jorria... Eikö sillä nyt ole enää silmiä
päässä, kun tuolla tavalla töksähtää tulijaa vastaan!
JORRI. Onhan ne nää silmät... mutta sivut ovat kipeät, niin sitä sen
tähden töksähtelee... Jos Leena ennen syöntiä joutaisi niitä vähä
hieroa lykkimään...
LEENA. No voi, voi sitä Jorri-rukkaa, kun sen sivut ovat aina vain avun
tarpeessa... Tukki-ruhkaako sinä nyt taas niin väänsit, vai pölkkyäkö
nostit, jotta sivut vääntyivät?... Jorri-rukalta!
JORRI. Eipä se nyt ollut nostamista... Minä vain muuten ainoastaan
lankesin.
LEENA (Kauhistuen). No ilmankos minä näin unta Jorrista, jotta Jorria
uhkaa joku iso vaara ja jotta hyvä olisi silloin että olisi miehellä
ystävä, joka toki kohentaisi... Koskiko se kovasti?... Ja mihinkä se
nyt lankesi Jorri?
JORRI. Ka mustalaisen akkaan...
LEENA. Häh?
JORRI. Ka Ellahan se istui selin tuossa keskellä tietä tään Jukan
kanssa, niin en älynnyt ja lankesin... Ja sitte arvelin, jotta
tottapahan se Leena hieroo vielä tämän kerran.
LEENA. No johan se nyt ei Leena hieroisi tukkijoen parasta miestä!...
Hieroohan se toki Jorrin!... Ja on siitä Leenasta ollutkin jo turva
toiselle miehelle maailmassa, vaikka eipä ole vain Leena kenenkään
kauppoihin kietounut, vaikka olisi sillä ottajia ollut... Kuule! Käy
nyt pilko vähän keittopuita, niin minä sillä aikaa käyn huuhtasen nämä
sinun alushousut... Tässä on kirves! Minä tulen sinun kanssa yhtä
matkaa rantaan asti. (Lähtevät.)
ULLA (Syöksähtää oikealta). Eihän sitä Pirkkaa näy täällä. (Huutaa)
Pirkka!... Jos olet täällä, niin elä tule... Vänni tulee!...
(Ryhtyy soppakattilaa hämmentämään.)
VÄNNI. Soppaako sinä keität?
ULLA. Soppaa... Minä olen nyt tukkilaisten emäntänä.
VÄNNI. Meilläkin siinä akat eilen keittivät lammaslihasoppaa... Niitä
oli viime kesäisiä lammaslihoja, niin mitäpä heistä enää säästää... kun
rupesivat matoutumaan... Eikös sitä Jutikkalan Pirkkaa ole täällä
näkynyt?
ULLA. Pirkkaako?
VÄNNI. Niin... Sitä Jutikan tyttöä... Se on nyt minun hilsu.
ULLA. No näet nyt!... Kun Ulla ennusti sinulle, niin eikös tullut
Pirkka hilsuksesi!
VÄNNI. Ka tulihan se.
ULLA (Tuo kapustalla soppaa). Kuule, Vänni! Koita tuosta, onko tässä
sopassa suolaa! (Vänni maistaa kapustasta) Onko siinä?
VÄNNI. On se rasvaista soppaa. (Ryntäitään pyyhkien) Mutta puhutaan se
asia loppuun: Eikös se Pirkka ollut täällä?
ULLA. Just'ikään oli tässä ja kotiinsa kiireellä lähti... Luuli sinun
siellä odottavan.
VÄNNI. Tuota tytön viikaletta... kun nyt jo ennätti taas kotiinsa
lähteä!
JUTIKKA (Saapuu). Onko se täällä?
VÄNNI. On se ollut, mutta kotiinsapa se on jo lähtenyt täältä... Ja
tämä Junnu-mustalaisen tyttö on otettu tähän tukkilaisille siksi
rokka-Leenaksi.
JUTIKKA. Mhyy!
VÄNNI. Tämä... tämä on nyt rokka-Leenana tukkijoella. Ja näkyypä tää
osaavankin soppaa keittää.
JUTIKKA. Ka mikäs hänen on osatessa!... Entäs onko se Jukka niminen
mies vielä täällä?
ULLA. Jukkako täällä!... Jukka lähti jo toissa päivänä Ameriikkaan...
Ei se enää tämän puolen hilsuista huoli.
VÄNNI. Ka eipä hän niitä saisikaan!... Minä ostin Tunkarin Mikolta sen
kotitalon velkakirjan ja syksyllä pannaan ryöstöön talo.
JUTIKKA. Ka mitäpä siinä sitte muuta kun lähdetään kotiin. Kun Pirkka
ei kerran ole täällä.