IISAKKI PERÄKORPI, talollinen, leskimies, 60 vuoden ikäinen.
MIINA, hänen tyttärensä, 20 vuoden ikäinen.
JUHO, hänen poikansa, nuori talollinen.
RIIKA, Juhon vaimo.
LIISA, Peräkorven palveluspiika, 40 vuoden ikäinen.
KYLÄ-MAIJA, vanha akka.
TANAKKALA, vanhahko talollinen.
NIERULAINEN, vanhahko talollinen.
Näyttämö: Talonpoikaismalliin sisustettu kamari, perällä ja sivulla
ovi. Huonekaluina muutamia tuoleja, pöytä, piironki ja sen päällä
tualettipeili, arkku nurkassa j.n.e.
PERÄKORPI (noin 60-ikäinen, osittain paljaspäinen ukko, mustat housut
ja aivina paita päällä. Paidan hihat ovat rikki. Istuu tuolilla, ajelee
partaansa, tirkistellen kuvaansa kuvastimessa, joka on vastapäisellä
tuolilla. Alkaa pyyhkiä rievulla leukaansa.) -- Niin se näkyy olevan,
että kun ihminen tulee vanhaksi niin ei enää kykene oikein kunnolla
partaansa ajamaan... Kyllähän se muuten aina menisi, mutta kun kädet
alkavat niin kovasti vapista ja naama vetäytyy ryppyihin (Katselee
kuvaansa peilissä.) On sekin merkillinen Jumalan ihmetyö, että parta
kasvaa niin kuin synti samalla, kuin päänlaki paljastumistaan paljastuu
(Alkaa taas ajella partaansa.)
MIINA (Tulee, astuu tualetin eteen huiviansa laittamaan).
PERÄKORPI. Älä ... älä vaan tyr-tyrkkää minua!
MIINA. Teitä!
PERÄKORPI (Viskaa veitsen tuolille ja alkaa pyyhkiä leukaansa.) Äs ...
saamari, kun tein taas haavan! Onko minulle puhdas paita?
MIINA. Puhdas paita! Mitä te sillä nyt tekisitte, kun ette kotoa
kuitenkaan mene minnekään?
PERÄKORPI. Kuka sen on sanonut etten minä mene minnekään? Sitä paitsi
tapasi äitivainajasi joka sunnuntaiaamuna antaa puhtaan paidan, ja
olivat ne silloin eheitäkin, liekö nyt yhtäkään.
MIINA. Tottahan laittoi puhtaita paitoja omalle miehellensä, että olisi
sen saanut vähänkin ihmisten näköiseksi.
PERÄKORPI. Ihmisten näköiseksi! Sinun sanasi menevät liijan syvälle,
kuule (Nousee.) Minä olen kuitenkin sinun isäsi, olin sitten kuinka
vanha ja ruma tahansa (Nyrkkiä puiden:) Muista se: sinä perit kerran,
jos elät, minun rumuutenikin, eikä vaan tavaroitani.
MIINA (Yhä peilaillen.) Pyh!
PERÄKORPI. Laita minulle puhdas paita!... Katso miten likainen ja
rikkinäinen tämä on.
MIINA. Minä lähden kirkkoon, enkä ehdi sitä enää hakea.
PERÄKORPI. Sano missä niitä on, niin haen kyllä itsekin.