HAGAR. Oi, isä! Hän oli ... katso isä ... hetken murhettansa
lauhduttamassa...
ELIESER. Älä lievitä minun tekoani, Hagar! -- Kuule siis Jefta, ja
kuulkaa te muut --
HAGAR. Ei ei, ystävät, hän hourii surussansa! (Tarttuu ehkäisten
Elieserin käsivarteen. Hiljaisesti.) Elieser! Vapaaehtoisesti olen minä
päättänyt käydä uhrialttarille Israelin pelastuksen tähden, ja meidän
sydämemme ovat löytäneet levon. Jos sinun sydämesi, Elieser, voi yhtyä
meihin, niin älä kerro enempää, vaan kiitä Jehovan armoa!
ELIESER (katselee häntä hetken syvästi liikutettuna). Voitko siis,
Hagar, antaa minulle kaikki anteeksi?
HAGAR. Ah!
(Ojentaa kätensä, mutta vaipuu voimattomana Saran olkapäätä vasten.)
ELIESER. Hagar...?
TYTÖT. Hagar, Hagar!
HAGAR. Oi! Ilosta raukesi minun sydämeni. (Ojentaa molemmat kätensä.)
Elieser, Elieser!
ELIESER. Hagar! Nyt minäkin tunnen sen rakkauden, joka silloin kimalsi
sinun kyyneltesi läpi!
HAGAR. Ah, Elieser... Elieser (Päästää hänen kätensä.) Oi, että kaiken
piti näin päättyä!
SARA (kuiskaten). Katsokaa, mikä valaistus hänen kasvoillansa!
HAGAR. Keveällä sydämellä annan minä nyt kaikki: iloisen kevääni --
kesän vilpoiset illat -- vuorten tuulet -- kukkien tuoksun -- kaikki,
kaikki. Ihanaksi jää minulle tämä laakso -- ihaniksi iltaruskon kultaamat
kylät vuorten rinteillä -- ihaniksi Israelin sankarit ja nuorukaiset --
ihanaksi rakkaus, jonka riemua ja tuskaa jo povessani tunsin... --
(Vaikenee liikutettuna.) Isä, armas isäni! Yksi pyyntö minulla kuitenkin
olisi...
JEFTA. Sano, tyttäreni!
HAGAR. Salli, rakas isä, minun elää vielä kaksi viikkoa -- kaksi viikkoa
itkeäkseni minun nuoruuttani tuttavieni tyttöjen kanssa...
TYTÖT (itkien). Oi Hagar, Hagar!
(Äänettömyys.)
SARA. Tätä älä häneltä suinkaan kiellä, Jefta!
JEFTA (liikutuksen valtaamana). Mikä olen minä lupaajaksi ... minä joka
tuskin enää rohkenen sinun käteesi tarttua! -- Mutta, ystävät, Herran
Israelin jumalan nimessä se varmaan on hänelle suotu.
MUUT. Varmaan! Totisesti! Totisesti!
HAGAR. Kiitoksia ystävät! -- Vuorelle, vuorelle! -- Ah! Tästä hetkestä
eroavat meidän tiemme... Hyvästi... (Ojentaa kätensä, mutta kukaan ei
liikahda.) Antakaa minulle hyvästi, ystävät!
(Rientää hyvästelemään. Kaikki itkevät.)
SARA (syleilee pitkään). Hagar... Hagar...
HAGAR. Nyt minun ystäväni, tytöt! Tulkaa minun kanssani ... itkemään
minun kanssani... Tulkaa joka päivä minun kanssani...
ELIESER. Jok'ainoa päivä olen minä majani ikkunasta sinut vielä näkevä
-- kuin valkean enkelin astuvan vuoren rinnettä ylös!
HAGAR. Ah niin... Hyvästi Elieser! -- Hyvästi kaikki! -- Tulkaa, minun
ystäväni!
(Abitseba on hakenut harppunsa. Hagar käy edellä,
muut itkien jälessä, Abitseban hiljaa soittaessa.)
HAGAR (pysähtyy). Mikä ihana ilta! Mikä hohto vuoren kukkulalla! -- Oi,
ihana on tämä tie, ihana tämä itku! Niin itken nuoruuttani kuin
suvi-ilta kastepisaroita, niin nousen Herran eteen kuin kaste aamun
aurinkoon!
(Kohoavat vuorelle muiden katsellessa liikutuksen valtaamina.)
HILKIA. Niin neitsyys astuu...
JEFTA. Niin neitsyys astuu...
MUUT. Niin neitsyys astuu...