Soikaa, soikaa Gileadin vuoret!
Ammonin ratsut on lyöty,
Ammonin vaunut on syösty!
Niinkuin aurinko Israel nousee!
HILKIA. Suloinen on tämä Israelin ilolaulu, suloinen ja sydäntä
paisuttava kuin muinen Jairin päivinä!
SARA. Mahtavampi kuin koskaan Jairin päivinä, veliseni. Minä kyllä
muistan sen päivän, niinkuin se olisi tuossa kämmenelläni -- --
ENSIM. TYTTÖ. Ole tervehditty Jeftan maja, sinä Israelin ilon kehto.
TOINEN TYTTÖ. Ole tervehditty, Sara täti!
(Kumartavat.)
SARA. Israelin rauha, lapsukaiseni!
KOLMAS TYTTÖ. Ole tervehditty, Hilkia eno!
(Kumartavat.)
HILKIA. Israelin rauha, Israelin ilo, ystäväiseni!
NELJÄS TYTTÖ. Ole tervehditty, sankarin tytär, Israelin silmäterä.
(Kumartavat juhlallisesti.)
HAGAR (joka on ojentanut riemuiten kätensä). Mitä?!
SARA. Kas siinä, Hagar! Mitä minä äsken sanoin...
HAGAR. Miksi tätä pilaa...?
ENSIM. TYTTÖ. Pilaa...?
TOINEN TYTTÖ. Olethan nyt sankarin tytär!
KOLMAS TYTTÖ. Israelin tuomarin tytär!
HAGAR (itkunväreilevänä). Miksi tätä, minun ystäväni ja kumppanini?
Miksi tahdotte minun ilopäiväni --
SARA. No syleilkää, syleilkää häntä, lapsukaiseni! Ei ole hän vielä
tottunut... Syleilkää Jeftan pieni tyttönen iloiseksi jälleen!
TYTÖT. Voi voi!
(Ympäröivät hänet, syleilevät ja puhuvat yhtaikaa.)
ENSIM. TYTTÖ. Hagar!
TOINEN TYTTÖ. Rakas Hagar!
HAGAR. Ah Rakel! -- Oi Milka! -- Kuinka hyviä te olette! -- Mikä ihana
päivä!
KOLMAS TYTTÖ. Mikä ilopäivä!
NELJÄS TYTTÖ. Mikä onnen päivä sinulle, Hagar!
VIIDES TYTTÖ. Voi voi, kuka tätä olisi uskonut!
ENSIM. TYTTÖ. Kuinka sinä osaat olla, Hagar?
HILKIA (käsiään hykerrellen). Kas niin, kas niin... Katsos nyt, Sara,
tätä sydämellistä iloa!
ENSIM. TYTTÖ. Niin, Sara täti, me olemme tulleet tuomaan Hesbonin kylän
terveiset ja ottamaan teidän iloonne osaa.
SARA (taputtaa häntä olkapäälle). Kuinka kauniisti, lapsukaiseni! Vähän
onkin Jeftan majassa ilon pitäjiä.
KOLMAS TYTTÖ. Meitä lähetettiin ainoastaan viisi tyttöä. Kaikki muut
viettävät kylässä juhlaa. Jo tänään alotetaan, ja sitten huomenna --
TOINEN TYTTÖ. -- menemme kaikki Mizpaan, siihen suureen ilo- ja
kunniajuhlaan!
NELJÄS TYTTÖ. Suuret ja pienet!
VIIDES TYTTÖ. Ei jää elävää sielua kotiin, täti!
SARA. Kylläpä, kylläpä...
HAGAR. Voi! Minun ajatukseni menevät ilosta sekaisin!
SARA. Mutta nyt, tyttökullat, ei ole aikaa verkkailla! Milloin tahansa
voi Ammonin sankari saapua.
HAGAR. Ah tytöt! Tulkaa, tulkaa, tytöt!
(Vie heidät erään viikunapuun alle, josta vetää esiin
kaksi peitettyä vasua.)
Katsokaa!
KOLMAS TYTTÖ. Kukkia!
ENSIM. TYTTÖ Mikä paljous!
SARA. Katso! Ja tämän kaiken hän on puuhannut minulta salassa.
HILKIA. Kas kas!
TOINEN TYTTÖ. Mutta mitä teemme näistä, Hagar?
HAGAR (innokkaasti selitellen). Katsokaa, näin olen minä ajatellut.
Tämän polun, aina kummulta majan eteen, minä sirotan ... me sirotamme
kukkasin, sankarin astua, voittajan astua kukkaista polkua...
NELJÄS TYTTÖ. Mikä ihana ajatus!
TOINEN TYTTÖ (taputtaa käsiään). Kaunista, kaunista!
SARA. Tämä sopii! Vallan mainiosti sopii, tyttöseni.
HAGAR. Eikä kukaan saa sitä jalallansa astua, paitsi voittaja!
TYTÖT. Ei ei! Ei kukaan muu!
NELJÄS TYTTÖ. Mutta miksi katselemme! Käykäämme toimeen...
HAGAR. Ei vielä, ei vielä! Katsokaa, aurinko paahtaa ja minun kukkaseni
kuihtuvat. Sitten vasta äkkiä sirotamme.
SARA. Hyvin ajateltu, vallan mainiosti!
TOINEN TYTTÖ. Mutta miten otamme sankarin vastaan?
ENSIM. TYTTÖ. Me tietysti laulamme!
KOLMAS TYTTÖ. Ja soitamme!
TOINEN TYTTÖ. Minä tiedän, minä tiedän! Me odotamme majan edessä; siitä
käymme laulaen ja soittaen kummulle vastaan.
VIIDES TYTTÖ. Ah!
NELJÄS TYTTÖ. Kaunista, kaunista!
HAGAR (hämillään). Kuulkaa, minun rakkaani tytöt, mitä minä olen
ajatellut ... jos te siihen suostuisitte... Että minä yksin kävisin
kummulle minun isääni vastaan...
SARA. Totta, lapsukaiseni -- tämä on hyvin, Jeftankin mielestä.
(Tytöille.) Kun muistamme että hän on isänsä ainoa lapsi ja hänelle ylen
rakas.
ENSIM. TYTTÖ. Se on tosi!
VIIDES TYTTÖ. Ja se on vielä kauniimpaakin kuin jos kaikki kävisimme!
HAGAR. Ah, kuinka te olette hyviä! -- Ja te soitatte ja laulatte...
ENSIM. TYTTÖ (innokkaasti). Mutta kun sankari saapuu majan luo, niin
minäpä tahdon hänen jalkansa pestä!
NELJÄS TYTTÖ. Minä hänen kätensä!
TOINEN TYTTÖ. Minä hänen hiuksensa voitelen!
SARA. Että aivanko te hiuksetkin...?
KAIKKI. Tietysti! Tietysti!
KOLMAS TYTTÖ. Ja minä, minä hänen partansa voitelen, ennenkuin käy
sankari sisään!
ENSIM. TYTTÖ. Entä Hagar...?
TOISET (hämmästyneinä). Ah -- Hagar!
NELJÄS TYTTÖ. Kuulkaa! Se ilo on Hagarille tuleva...
HAGAR. Jos te siihen suostuisitte...?
USEAT. Tietysti, tietysti!
KOLMAS TYTTÖ. Mutta mitä minä teen?