HENKILÖT:

JEFTA

HAGAR, HÄNEN TYTTÄRENSÄ

HILKIA, HAGARIN ENO

SARA, HÄNEN TÄTINSÄ

ELIESER, HAGARIN RAKASTETTU

KAKSI VAIMOA

KAKSI MIZPAN MIESTÄ

VIISI GILEADIN TYTTÖÄ

Pieni laaksonpohjukka Gileadin vuoristossa. Taka-alalla

vähittäin kohoavia vuoria, sivuilla metsää, metsän reunassa vasemmalla

Jeftan maja tuuheitten leipä- ja viikunapuitten suojassa. Laaksoon

laskeutuu kaksi polkua. Oikealta tuleva käy pienen kummun yli, jonka

laella kasvaa rehevä tamariski. Metsän reunassa oikealla pieni lehtimaja

puiden siimeksessä.

Molemmin puolin Jeftan majan ovea on pystytetty lehtimeijut, oven

päällys lehvillä somistettu. Iltapäivän aurinko paistaa heleästi

vasemmalta.

SARA TÄTI (tulee kiireisesti vasemmalta, toisessa kädessä vakkanen

viikunoita, toisessa hunajakakku-vakka, pysähtyy majan oven eteen).

Hagar! Hagar tyttöseni!

HAGAR (sisältä). Heti paikalla, täti! (Avaa oven, lyö lapsellisen

iloisesti kätensä yhteen.) Ihania! Ihania! (Ottaa toisen vakkasen.) Kuinka

ihania, täti!

(Menevät majaan.)

ENO HILKIA (tulee majan takaa metsiköstä, katsastaa meijuja ja lehviä

oven luona, myhäilee tyytyväisenä. Siirtää erään istuimen kivipöydän

ääreen viikunapuun alle, yhä myhäillen). Kukapa olisi uskonut... Kukapa

olisi uskonut tämän kunnian päivän Jeftalle koittavan... Niin rävähti

kuin aurinko pimeän pilven alta! (Asettelee uudelleen istuinta.) Mutta

kas! Kun mies on sankariksi syntynyt, niin on, ja hänen päivänsä kerran

tulee, pulpahtaa kuin vesi kallion rinnasta --

(Sara ja Hagar tulevat majasta.)

HAGAR. Kaksi! Vielä kaksi, rakas täti! Pian ne sinun kämmenilläsi

syntyy.

SARA. Voi voi sinua, lapsukaiseni! Niinkuin en minä tietäisi mikä kuuluu

tavalliseen, mikä juhla-ateriaan.

HAGAR. Mutta tämän ainoan kerran -- täti kulta -- rakas täti!

SARA. Niin niin -- kulta -- ja rakas, ja -- -- vasta tänään minä

ymmärrän että sinä olet itsepintainenkin, tyttöseni! (Huomaa Hilkian.)

Kas, Hilkia! -- Katsoppas nyt sinäkin, Hilkia eno, tätä sisarvainajamme

tytärtä, tätä Jeftan tyttöstä! Kymmenen, sano kymmenen herkkua olen minä

jo valmistanut, ja kuuletko kummaa: hän kärttää vielä kahta lisää!

Jeftan tytär: Yksinäytöksinen runoelma · 第 4 / 20 题