Esipuhe.
Aavikkojen harhailijat.
Mac Phairrsonin onnellinen perhe.
Ison Aution järvellä.
Sarvas siellä, kontio täällä.
Lumen valta-aikana.
Puna-McWhan kesytys.
Melindy ja ilvekset.
Rouva Gammitin porsas.
Mustan veden pata.
Talven rautainen reuna.
Syvyyden satimessa.
Rouva Gammit ja piikkisiat.
Melindy ja kevätkarhu.
Kujanjuoksu kulovalkeassa.
Oveen kolkuttava hirvi.
Esipuhe.
Uusi Brunswick, jossa Robertsin, samoin kuin monet Setoninkin,
kertomukset liikkuvat, on parhaiten luonnontilassa säilyneitä osia
Pohjois-Amerikasta, lukuunottamatta kylmää pohjolaa.
Tämä on sitä omituisempaa, kun tuo maa on kaikkein varhaimmin
tunnettuja osia siitä. Näille rannoille saapui Grönlannista Punaisen
Eerikin heimo jo ensimäisen vuosituhannen lopulla, nimittäen sen
Viinimaaksi paljon paremmalla syyllä kuin uuden hyisen kotinsa
Grönlanniksi. Cabot, Cartier vakoilivat näitä rantoja vähän myöhemmin
kuin Columbus Keski-Amerikkaa, ranskalaiset perustivat sinne,
Akadiaansa, ensimäisen siirtokuntansa, josta tämän maan väestö yhä
vieläkin on suureksi osaksi ranskalaista.
Siitä huolimatta ei asutus tahtonut päästä Uudessa Brunswickissä
varttumaan. Suurena syynä siihen olivat ainaiset sodat, joiden
jalkoihin se joutui. Toiseksi ei sen kautta kulkenut maanosan sisuksiin
valtaväylää, joka olisi voinut Pyhän Laurentin mahtavan jokireitin
kanssa kilpailla, eikä se luonnonrikkauksien puolesta taas voinut
kilpailla Uuden Englannin leutojen, rikkaitten maitten kanssa.
Ja sotain lakattua taas se ei voinut tarjota kyllin voimallisia
viehätyksiä poikkeuttaakseen puoleensa siirtolaistulvaa, joka pyrki yhä
kauemmaksi ja kauemmaksi länteen valtaamaan sen odottavia rikkauksia,
riistaa, hyvää maata ja tarumaisia kulta-aarteita. Päinvastoin jätti
moni Akadiankin poika maansa lähteäkseen sinne uutta rikkaampaa kotia
perustamaan.
Niinpä ovat Uuden Brunswickin sisäosat suureksi osaksi pysyneet
asumattomina, suuret salot säilyttäneet monenlaisen riistansa,
joet, kosket oivat kalansa. Tukinhakkaajat vain ovat sen sisäosiin
tunkeutuneet ja urheilijat, ja viime aikoina uudisasukkaatkin, jotka
ylämaan metsiin ovat raivanneet itselleen uudisasutuksia. Riista on
suojelevan lainsäädännön turvissa jopa lisääntynytkin, niin että
tätä suurta niemimaata nykyään voimme pitää suurena luonnonpuistona,
vaikkapa metsästystä ei olekaan kokonaan kielletty.
Uuden Brunswickin sisäosat lukemattomine jokineen ovat urheilijain ja
kesäretkeilijäin luvattu maa, eikä kumma, että luontoa ja sen elämää
kuvaavat kynäniekatkin ovat sinne askelensa kääntäneet. Missäpä muualla
olisi Amerikan lauhkeissa itäosissa enää maata, joka olisi samaan
määrään säilynyt luonnontilassa.
Samalla on sikäläinen harva asutus saanut vakaantuneisuuden leiman,
joka Amerikan kiireellisessä riennossa on yhtä harvinainen ja yhtä
suuressa määrin taiteilijaakin houkutteleva.
_Suomentaja_.