Kaksi elämänlankaa kiipesi ylöspäin seinään kiinnitettyä nuoraa pitkin,
ne kietoutuivat toisiinsa ikäänkuin syleilyyn eivätkä ne huomanneet,
että pieni piimäpilkku kapusi jälessä pitkin niiden hienoja varsia.
Avatusta ikkunasta kuului miehen matala ja naisen heleä mutta hiukan
terävä ääni.
"Kohta me näemme heidät, sanoi toinen elämänlanka kumppanilleen.
"Niin, kohta me saamme kurkistaa akkunasta huoneeseen. Onkohan sen
nuoren miehen morsian kaunis?", sanoi toinen elämänlanka. "Ja hyvä?",
lisäsi siihen toinen.
Kuukauden kuluttua kurkistivat elämänlangat huoneeseen.
Nuori mies istui akkunan ääressä, nuori nainen seisoi kuvastimen edessä
pukuansa ihaillen.
"Kas, elämänlangat ylettyvät jo ikkunalaudalle, niin pian tämä ihana
alkukesä on kulunut, mutta se on sinun ansiosi", sanoi nuori mies ja
silitti sormillaan nuoria lehtiä.
Lehdet värisivät ilosta.