Köyhä laulaja näki unta, että hän tuli taivaaseen. Pyhä Pietari aukaisi
oven ja sanoi:
"Oletko sinä nyt tyytyväinen?
"En tiedä, vastasi laulaja.
"Etkö tiedä, sinähän aina haaveksit taivaasta maan päällä?"
"Minulla ei ole täällä mitään haaveksittavaa", vastasi laulaja.
"Sinähän kärsit aina maan päällä ja lauloit, että muka olit joutanut
väärälle taivaankappaleelle, sillä kaikki tuntui sinusta siellä niin
ihmeelliseltä."
"Täällä tuntuu kaikki myös niin ihmeelliseltä", sanoi laulaja.
"Niin, eikö tunnu täällä kaikki ihanalta ja ihmeelliseltä!", sanoi Pyhä
Pietari itsetietoisesti.
"Ihmeellinen on tämä taivas mutta..."
"Täällä on ikuinen ilo, ikuinen soitto ja ikuinen rauha", sanoi Pyhä
Pietari hymyillen ja hyväili harmaata partaansa.
"Täällä on liian rauhallista, täällä on kaikki täydellistä, minun olisi
täällä ikävä", vastasi laulaja.
"Olihan sinun aina ikävä maankin päällä, sinä sait paljon kärsiä mutta
myöskin paljon iloita, sait kunniaa ja mainetta."
"Niin, mutta minä en saanut rakkautta ja minä kadotin laulutaitoni
suuressa surussani", valitti laulaja.
"Viritä kanteleesi tämän suuren taivaan enkelikuoron sävellajiin, äläkä
nurise", sanoi Pyhä Pietari hiukan ärtyisenä.
"Minä tahdon soittaa omaan äänilajiini", sanoi laulaja.
"Sinä et ole koskaan tyytyväinen", sanoi Pyhä Pietari.
"Minä en tahdo olla tyytyväinen, sillä minä en tahdo olla täydellinen
kuten kaikki täällä ovat. Ei ole ihme, että taivaat vähitellen
tyhjentyvät", sanoi laulaja.
"Sinä olet mahdoton olemaan missään!", tiuskasi Pyhä Pietari.
"Minä tahdon pyrkiä siihen, mikä on mahdotonta, täydellisyys tappaisi
tunteeni."
"Mitä sinä toivot?", kysyi Pyhä Pietari.
"Jos minulla ei ole mitään toivomista, niin minulla ei ole mitään
taivasta", huokasi laulaja.
"Sinä kaipasit ikuisuutta, täällä se on ijankaikkisesta
ijankaikkiseen", sanoi Pyhä Pietari vakavana.
"Minä kaipaan kaipaustani, minä kaipaan kärsimyksiäni", sanoi laulaja
ja laski kätensä rinnalleen ikäänkuin hän olisi etsinyt sydäntään.
"Luoja antoi sinulle suuren sydämen ja suuren kyvyn", muistutti Pyhä
Pietari.
"Minun sydämeni on särkynyt. Minä pelkään ikuista tyhjyyttä!", huudahti
onneton laulaja.
"Tahdotko sinä vielä kerran elää vaikka elämä oli sinulle kova?', kysyi
Pyhä Pietari.
"Tyhjyys on pahempi kuin kuolema, kuolema ei ole mitään."
"Tahdotko sinä vielä kerran käydä läpi kaikki kärsimyksesi, tahdotko
sinä elää uudestaan?", ihmetteli Pyhä Pietari.
"Minä tahdon elää!", huudahti laulaja.
"Sinä saat elää mutta yhdellä ehdolla", sanoi Pyhä Pietari.
"Pyhä Pietari, mikä on se ehto?", kysyi laulaja.
"Minä lasken sinut taas maan päälle ja sinä saat haaveksia uudestaan
taivaasta mutta...
"Mutta...?", keskeytti laulaja.
"Mutta sinun täytyy unohtaa, että sinä olet ollut taivaassa", sanoi
Pyhä Pietari.
"Saanko minä takaisin laulutaitoni?", sanoi
"Täyttyköön tahtosi!", sanoi Pyhä Pietari hymyillen, nousi
porttikoineron istuimelta ja aukaisi oven.
Ja laulaja otti kanteleensa ja läksi.
Pyhä Pietari katsoi kauvan hänen jälkeensä, pudisti päätään ja sanoi
ikäänkuin itsekseen:
"Hän on onneton vaikka hän sai takaisin laulutaitonsa."
Mutta laulaja kulki maata kohden, koko matkan soitteli hän kanneltansa
ja lauloi.