Poika:
Kiuru kulta, kiuru kulta,
Taiat taivohon kohota,
Ilmoihin iloiten nousta,
Vaan et taia taivahassa,
Päällä pilvien pysyä.
Kerran sinne saatuani,
Sielt en sinuna tulisi.
Kiuru:
Taian taivaassa asua,
Oleskella onnen maissa;
Vaan mun pakko on palata,
Tulla taivahan talosta
Tietä teille näyttämähän,
Onnehen opastamahan;
Kuinka kohti korkeutta
Meidän pyrkiä pitäisi,
Luoksi Luojamme kohota,
Ikuisen suven ilohon,
Armon suojahan avaran.
Pikku siskolleni.
Puut valkovaattehissa on
Ja metsät vaiti vallan,
Maat luotu lumipeittohon
Ja järvet jäihin hallan;
Ja talvi taivahan ja maan
Erottaa toisistaan.
Vaan kun mä muistan Annasen
Ja Annan päivän kanssa,
Niin kaikki metsät jällehen
On kesäpuvussansa
Ja nurmen nukka vihottaa
Ja taivas ruskottaa.
Ja omenoita oksillaan
Puut kiikutellen kantaa
Ja kultakalasia vaan
Vellamo veestä antaa
Ja vesilinnut laulaen
Ui aivan vierehen.
Ja silitellä siipiään
Pääskytkin pienet suopi
Ja havukatkin kynsissään
Meill marjasia tuopi
Ja kukkia on täynnä maa
Ja mettä, hunajaa.
Oi nythän vasta yhtenään
On lysti leikitellä,
Ja joukkohomme leikkimään
Käy äitimmekin hellä.
Ja enkelitkin tulevat
Ja meille laulavat.
Ja silloin näämme Jumalan,
Mi lausuu: "riemuitkaatte!
Tää taivas on ja ainian
Te täällä olla saatte!"
Ah! että taivahassa me
Jo, Anna, oisimme!
Pääskyn hautajaisissa.
Ohi kulkevainen,
Hetkeks tähän jää!
Pääsky pienokainen
Tässä levähtää.
Koti pääskysellä
Oli tälläkin,
Kumppanikin hellä,
Monta lastakin.
Koko pohjan puoli
Tälle helakoi,
Koko sulo-Suomi
Lauleloista soi. --
Jopa lapsensakin
Alkoi lentämään,
Oppi laulujakin
Yhä yhtenään.
Silloin -- voipas sentään!
Kuoli pääsky tää --
Muut kun linnut lentää,
Tää vaan levähtää.
Uneksii, ett vielä
Laulaa lapsilleen,
Soittaa sulomiellä
Koko kodilleen.
Ohi kulkevainen,
Hetkeks tähän jää,
Pääsky-pienokaisen
Unta näkemään!
Ilokivellä.
Istuimme ilokivellä,
Päiväsellä paaterolla,
Ääntä kuulimme kevähän,
Suloa suvisen laulun,
Ilman lintujen iloa.
Kiuru ilmassa iloitsi:
Kuu on kiurusta kesähän!
Peippo vastahan puheli:
Puoli kuuta peipposesta!
Rastas riemuiten sanovi:
Kohta on kesä käsissä,
Viikon päästä vissihinki!
Västäräkki väittelevi:
Västäräkistä vähäsen,
Tuskin tuntia tusina!
Pääsky päätöksen tekevi:
Minä tiedän, tien osotan:
Päivä pääskystä kesähän!
Kuusesta käki kukahti,
Soitalti sorea lintu,
Ei se ehtoja laellut,
Eikä väitellyt väheä:
Ilon laati ihmisille,
Suven Suomelle suloisen.