Hiljaa, hiljaa! Ilta on.
Taivas tummeneepi,
Luonto tyyntyy lepohon,
Maa jo himmeneepi.
Haukottava hämäryys
Pirtin pienen täyttää,
Pärekin jo pihdissään
Pienemmästi näyttää.
Tuutusessa tummemmin
Keinuu leino lapsi,
Alkaa armas äitikin
Tulla tummemmaksi.
Sitte saapuu unonen,
Päreen sammuttaapi,
Pitkin pirtin penkkejä
Hiljaa hamuaapi.
Istuvaiset nujertaa
Vitkon vuotehelle,
Pitkälleen jo äidinkin
Kaataa kätkyelle.
Yö jo on ja hämynen
Pirtti unelmoipi.
Sirkka uunin korvassa
Tyytyväisnä soipi. --