"Sun maasi kukkatarhain
Ja onnen olkohon!
Ja kotis koti parhain
Ja vieno, viaton!
Vaan kansallesi korvet
Ja kosket pauhatkoot,
Tuhannet tuulet, torvet
Ja huilut huutakoot:
Ei Kalevalan kansa
Nyt jouda maatakaan!
Sen täytyy voimiansa
Jo käydä koittamaan!"
Niin huusin kukkulalla
Mä kauno-Karjalan. --
Vaan silloin alahalla
Mä kuulin soitannan.
Ja laaksohon mä astuin,
Sen soiton soidessa;
Ja ensikerta kastui
Mun silmän riemusta. --
Ja "Nouse, riennä!" kaikui
Ja täytti maailman,
Ja taivon rannat raikui
Ja tuntui kertovan:
"Ja sointuu Suomen kieli,
Ja kannel heläjää
Ja Karjalankin mieli
Ja kansa heräjää!"