Suutari Roivaan palatessa mökilleen istuivat Annastiina ja Piipariska
pöydän ääressä kahvia juoden.
Roivas ripusti hattunsa naulaan ja sanoi:
-- Terveisiä Tutjunpohjasta... johan tämä Annastiina pääsee taas omilla
jaloillaan kävelemään.
-- Tuleehan tästä vielä kävelijä, Annastiinasta, sanoi Piipariska. --
Mikäs siinä... parhaillaan olevasta tytöstä.
Piipariska pani kupit pöydälle Roivastakin varten ja kehoitti:
-- Tule pois Roivaskin juomaan omia kahviasi.
-- Vieläköhän tuota menisi, esteli Roivas näön vuoksi. -- Poikkesin
tullessa tuolla Mertasen mökillä, niin siellä Mertasen akka keitti
kahvit.
-- Niissäkö se on se ukko Mertanen yhä entisissä voimissaan? tiedusteli
Piipariska kaataessaan pienestä mustasta pannusta kahvia Roivaan
kuppiin.
Roivas hörppi kahvia ja vastasi vähän ajan perästä:
-- Niissähän se vain tahtoo olla... ei kuole eikä parane.
Ja tuokion kuluttua ilmoitti hän:
-- Sillä on ruvennut laskeutumaan veri jalkoihin... eikö liene
pahentunutta verta, kun niin pöhöttää. Suonetkin ovat kaikki
turvoksissa.
-- Sillä on jo pitkät ajat tahtonut pysähtyä ruoka sydämeen, sillä ukko
Mertasella, selitti Piipariska. -- Eikö tuo liene siitä alkuisin koko
vaiva.
-- Voipihan se olla siitäkin, myönsi Roivas.
Piipariska kaasi toista kuppia mökin isännälle ja sanoi:
-- Älä sinä Roivas suutu, vaikka me olemme täällä juoneet sinun
kahviasi... Annastiina on luvannut toimittaa papuja sijaan.
-- Ainahan niistä... alkoi Roivas, mutta Annastiina keskeytti:
-- Älysivätkö ne siellä meillä antaa edes kahvia tälle Roivaalle?
Roivas todisti:
-- Jo toki... antoivat ne kahvit jos muutkin ruoat...
-- Sitähän minä, ettei se Piiroisen emäntä ole ennenkään vieraita
kahvittelematta jättänyt, pisti Piipariska väliin.
Annastiina kysyi:
-- Mitäs se isä sanoi, kun ei pässiä ollut?
Roivas ryästeli ja myönsi:
-- Olihan se äkäinen aluksi, mutta kun minä sanoin, että mitenkäs se
kipeä ihminen -- tämä Annastiina -- kykenee semmoiseen, niinkuin nyt
villin pässin kiinniottoon, niin eihän se sitten siitä sen enempää.
Ja käytyään sylkäisemässä uunin eteen ilmoitti Roivas:
-- Nousviikolla sanoi Piiroinen itse lähtevänsä rengin kanssa
ottamaan kiinni sitä pässiä... lupasi ottaa vaikka ampumalla... sanoi
tapattavansa sen kumminkin, kun siitä on jokavuotinen mieliharmi.
Silloin kertoi Piipariska, että poliisi Kontkanen ja Heikki Piiparinen
ovat jo pässin kiinniotossa, ja lisäsi:
-- Sitä minä olen tässä toimittanut tälle Annastiinalle, että saat
sinä siitä Tuomas Kontkasesta semmoisen miehen, ettei siitä enää
parane. Mutasenkaan pojat eivät viitsineet yrittääkään, vaikka olivat
ihan äärellään, mutta tämä poliisi kun sattui kuulemaan asiasta, niin
paikalla oli valmis. Etkös usko Roivaskin, ettei tämä Annastiina
mistään parempaa miestä saisi?
Roivas kun tiesi, että se poliisi Kontkanen oikeastaan katseli
Mustankankaan Ratilaisen Iitaa, ei oikein osannut vastata. Sentähden ei
hän ollut kuulevinaan koko kysymystä, vaan arveli:
-- Olisiko ruveta saunan lämmitykseen... vaan jos pitänee kantaa
retuuttaa purolta asti vettä, kun on niin vähissä kaivosta.
Annastiina kainosteli:
-- Mitäs se tämä Piipariska tyhjiä... tokko tuo Tuomas Kontkanen
minusta huolisikaan...
-- Tuossapa tuo näkyy tulevan itse, ilmoitti Piipariska. -- Niin että
kysytään häneltä...
-- Ei saa joutavaa...! huudahti Annastiina hätäissään. -- Luulee vielä
että...
Samassa astui poliisi Kontkanen sisään ja sanoi:
-- Jopahan näkyy tämä Roivaskin ennättäneen takaisin.
* * * * *
Piipariska oli äkkiä keittää pyöräyttänyt uudet kahvit poliisia varten.
Niitä nyt juotiin.
-- Vai puuttui pässi kiinni? kysyi Roivas.
-- Puuttui... mutta osasi se juoksuttaa, eto elävä! Vaan kun minä
lopuksi suutuin ja laskettelin perässä oikein täyttä väkeä, niin eivät
siinä pässinkään kintut riittäneet.
-- Olisi sitä kelvannut katsoa, kun se pässi ja tämä poliisi...
ihasteli Piipariska. -- Vai Mutasesta se Heikki läksi hevosta
hakemaan... antanevatko nuo Mutaset edes hevostakaan, epäili hän sitten.
-- Jolleivät anna, niin antaa ainakin Jussi Varis, arveli poliisi.
Roivaskin myönsi:
-- Antaahan se Jussi.
Vaiettiin.
Sitten sanoi Piipariska:
-- Onhan se toimen mies, tämä poliisi Kontkanen, mutta eipähän ole
vielä saanut hankituksi itselleen sitä emäntää.
Annastiina oli hämillään.
Poliisi Kontkanen laski kahvikupin pöydälle, pyyhki suutaan
kädenselkään ja sanoi:
-- Eihän tuota ole vielä ennättänyt hankkia.
-- Vaikka johan se olisi aika... ehkä, myönsi hän sitten, ja Piipariska
kiiruhti vakuuttamaan:
-- Olisipa hyvinkin... eikös se ole tämä poliisi jo kolmissakymmenissä?
-- Niissä main, myönsi Tuomas Kontkanen.
Roivaskin silloin huomautti:
-- Jopa tuo olisi sitten aika ottaa poliisinkin eukko... niskaansa
huokumaan.
-- Kun olisi kuka, joka huolisi, arveli poliisi katsellen kenkiensä
kärkiä.
-- On niitä, on niitä! vakuutti Piipariska innokkaasti silmäten
salavihkaa Annastiinaan, joka oli tullut tulipunaiseksi ja tuijotti
lattialla olevaan russakkaan, joka uteliaana ja vikkelänä oli
uskaltanut esille raostaan ja heilutteli tuntosarviaan.
-- Onhan sitä yhteiskunnassa... tätä vaimoa, vakuutti Roivas, ja
Piipariska riensi täydentämään:
-- On sitä... ei se kesken lopu, jos vain tyytyy tavalliseen
oikeaan ihmiseen, eikä tavoittele semmoisia ylettömiä, joita ei ole
olemassakaan.
Roivas sylkäisi ja selitti:
-- Kuuluu pirukin ennen etsineen metsästä sellaisia puita, jotka eivät
olleet suoria eivätkä vääriä, vaan ei kuulu löytäneen.
Poliisi Kontkanen arveli:
-- Eihän ne ole suuret valikoimiset meikäläisellä... kun vain
yhdyttäisi jonkun, joka huolisi.
Silloin katsoi Piipariska hetken tulleen tehdä jyrkkä ratkaisu:
-- No tässä on tämä Annastiina Piiroinen... kysy nyt vaikka häneltä,
huolisiko hän.
Poliisi koputteli kengänpohjillaan lattiaan, katsahti sitten
Annastiinaan ja kysyi:
-- Mitä sanonee sitten tämä Annastiina... huolineeko tästä minusta?
Oli pitkä äänettömyys. Kaikki katselivat lattiaan.
Vihdoin sanoi Annastiina hiljaa:
-- Tietäähän tämä Tuomas, että huolinhan minä...
Ja taas vaiettiin.
* * * * *
-- Jos lähtisit Piipariska minun avukseni kantamaan vettä purolta, kun
on tuo kaivokin ehtynyt, niin panisi vaikka tuon saunarötiskön lämmitä,
jotta saisi muuttaa pyhäksi puhtaan paidan, esitti Roivas.
Annastiinan ja Tuomas Kontkasen jäätyä kahdenkesken sanoi Kontkanen:
-- Mitäs sinä siihen sanot, jos nyt yksin tein lähdetään suoraan
kirkolle panemaan kuulutuksiin?
-- Kuulutuksiinko? hämmästyi Annastiina. -- Mitenkäs sitä näin
äkiksestään...?
-- Mitäs se enää pitkittämisestä paranee... onhan me jo toisiamme
katseltu niin pitkään, ettei se enää siitään muutu.
-- Niin, mutta olisi pitänyt sanoa kotona... arveli Annastiina
epätietoisena.
-- Minkätähden? Aikainen ihminenhän sinä olet, saat tehdä tässä asiassa
mitä tahdot, houkutteli poliisi.
-- Senpuolesta... mutta tuntuu vähän oudolta, kun näin rutosti...
Poliisi katsoi ulos ikkunasta, ja nähdessään Piipariskan ja Roivaan
mennä lynkkäisevän alas purolle kantaen korennosta olkapäillään
vesikorvoa, siirtyi hän Annastiinan viereen penkille ja kietaisi
kätensä hänen vyötäisilleen.
* * * * *
Suostuihan se toki, Annastiina. Näin alkoi asia oikeastaan hänestäkin
tuntua hauskemmalta. Hän tiesi, että ihmiset olivat häntä selän takana
ivanneet ja säälineet, että poliisi Kontkanen muka ei ole hänestä
huolinutkaan.
Saavat nyt nähdä!
Hyvämieli ihan hykähdytti Annastiinaa.
-- No lähdetään sitten vain kuulutukselle, koska sinä Tuomas tahdot.
-- Lähdetään. Otetaan Pekka Turusesta hevonen ja ajetaan niin,
että rapa roiskuu lepästä leppään! huusi poliisi Tuomas Kontkanen
riemuissaan.
* * * * *
-- No minnekkäs ne nyt läksivät! huusi Piipariska ihmeissään saunan
ovelta.
-- Minä lähden viemään tätä Annastiinaa kotiinsa, selitti Kontkanen. --
Pitää ottaa hevonen, ei se vielä jaksa niin pitkää matkaa kävellä.
-- Älkäähän nyt... minnekkä teillä semmoinen kiire... hätäili
Piipariska, joka olisi toivonut, että Annastiina olisi jäänyt
huomisaamuun, päästäkseen sitten hänen kanssaan Tutjunpohjaan.
Mutta Annastiina sanoi:
-- Kyllä minun nyt pitää joutua pihaan, kun olen niin kauan täällä
viipynyt. Piipariskan pitää tulla sitten huomenna meille!
-- Ja saapi käskeä Heikki Piiparisen tulla mukaan, jollei ole jäänyt
pässiä viedessään jo sinne Tutjunpohjaan yöksi, lisäsi poliisi
Kontkanen.
Onnellinen pari läksi kiireenvilkkaa kävelemään Hirvolanniemeen päin.
Sattui toki olemaan kirkkaan kuutamon aika, niin ettei tehnyt mitään,
vaikka menisi myöhäisempäänkin, ennenkuin kirkonkylälle ehtisi.
-- Sitten vielä ennättää aamulla käydä pappilassa, sanoi Tuomas
Kontkanen, joka oli ottanut Annastiinan vasemman käden omaan oikeaansa,
heidän siinä kävellessä jykevän hongikon halki kulkevaa tietä, joka
menee Hirvolanniemelle.
Poliisi Kontkanen heilutteli leikillisesti Annastiinan kättä, ja
Annastiinan kasvot säteilivät.
* * * * *
Roivas oli jo kylpenyt, ja Piipariska oli par'aikaa saunassa, kun
Heikki Piiparinen ilmestyi Roivaan mökille ja kertoi:
-- Saatiinhan me se pässi kyllä poliisi Kontkasen kanssa kiinni ja
pistettiin sinne Lappalaisen saunaan, paksu halko vielä pöngäksi
ovelle, mutta kun minä tulen Jussi Variksen hevosella saunalle, niin
ovi on auki ja pässistä ei näy saparoakaan... kukahan pirulainen sen
sitten lienee ennättänyt sillä aikaa varastaa?
-- Jospa se on saanut pusketuksi jotenkuten auki sen oven ja karannut
taas salolle, arveli Roivas.
-- Ei se olisi saanut sitä ovea millään pelillä auki... ja sitäpaitsi
siinä oli tuoreet kärrynjäljet ja kasa lämpimiä hevosenkakaroita ihan
saunan oven edessä, ilmoitti Heikki Piiparinen.