MAIJA. Niin toki, täytyy tästä lähteä. (Nousee ja kävelee ovea kohti.
Sanna ja Fiija menevät jäljessä.)
KAISA. No joko te nyt! No hyvästi nyt ja käykää nyt toistekkin.
FIIJA. Käykää nyt joskus meilläkin.
(Akat hyvästelevät ja lähtevät.)
MATTI. Onkos tuolla Sannan miniällä vielä lapsia ollenkaan?
KAISA. Ei piiput sinne päinkään.
MATTI (lepyttelee edelleen Kaisaa kysymyksillään). Siellä Korpelas kai
on saatu pieniä, ja oikein tuplaten.
KAISA. Siihen köyhyyteen niitä laittavat.
MATTI (nousee sängystä). Tuota niin (lähenee Kaisaa), mihin sinä kätkit
sen viinapulloni?
KAISA. Häh!
MATTI. Viinapulloni. (Koettaa saada Kaisaa hyvälle tuulelle, alkaen
laulaa ja retkutella leikkisänä.)
»Ja hei Kaisa kulta,
hei Kaisa kulta,
anna vielä vähän viinaa.»
KAISA. Sinä riivattu olet juonut sieltä sängyn tyynyn alta minun
kanfäärtiviinani — sinä olet pätkäs!
MATTI (jatkaa lauluaan retkutellen).
Koputa kenkäs noukkaa,
kallista pottisi pohjaa!
(Tarttuu Kaisaa kaulaan.)
Älä aina mua piinaa.
KAISA. Voi sua äijän riivattua — ja minkä nyt nuo akat mulle tekivät
popinallaan!
Väliverho.