KAISA. No on se Jussi miesten parhaita, ja kun tuo Katiska-Jussi ei
pane Tiinalle ei sen pyöriväistä.
FIIJA. Joo, mutta miehiä onkin kahta lajia; on miehiä, on miekkosia. .
MAIJA. Niinhän niitä on, kahta lajia.
SANNA. Eihän se Katiska-Jussi kuulu yhtään yhres paikas pysyvänkään.
Ajelee Pessemeerin ja Nekauneen väliä, jotta aksilanpäät punaisina.
FIIJA. Niin justiin, samaa sitä kirjoitti Jussikin ja sanoi, jottei
sitä kauntaa aina ajella, vaan pysyä paikassaan. »Oo rait.»
KAISA (laittaa uutta kahvia pöytään, samalla kysyen). No mitä muuta
siltä Jussilta kuuluu — onko ketään junan tai kivien alle nyt mennyt?
FIIJA. No hei, tuos on kirje, lukekaa jotka näette.
MAIJA. Voi, lue sinä, Sanna, täs parhaammuuttas.
FIIJA (ojentaa kirjeen Sannalle).
SANNA. Voi herrajutinen, en minä näe näin pientä ilman lasia.
KAISA. Voi, odota, minä etsin Matin nenälasit. (Etsii ja löytää, tuo
Sannalle.)
SANNA (asettaa lasit nenälleen). No näillä näkee kuin omilla
silmillään. Kun minun silmiini on tullut vesikarvoja, jotta niitä saa
aina rassailla.
KAISA. Mistä hiiren tuutista niitä sinne...
SANNA (alkaa lukea Fiijan kirjettä).
Asthapula Ohio heinäk. 15 päivä.
Rakas vaimoni kuin olet sä.
Nyt koska aika ja tilaisuus myöten antavat. Niin otan taas pitkän
äijän takaa tuon ruostuneen kynän ja palan paperia ja istun tämän
pienen ymmyrkäisen pöytän ääreen ja kirjoitan muutaman rivin. Tulen
tämän pienen paperipalan avulla sinua tervehtimään täältä kaukaa
vetten takaa sinne vanhaan maahan. Jota samaa Herran armolahjaa soisin
sinunkin saavan nauttia, panen tässä samalla viisikymmentä taalaa. Se
Katiska Jani, joka minulla on ollut reitkaara paanarina, säkättiin
eilen ja tilalle tuli eräs neekeri. Sami on kuollut ja toiskan Ulla.
Kyllähän täällä taaloja tulee, mutta menäe kans, ostin eilen uuten
setselin kalorit ja ropessit. Enkä tietä muuta tällä kertaa kun jääkää
hyvästi herran haltuun. Että menestyisitte ja kauan eläisitte maan
päällä. Sano terveisiä kaikille tutuille ja tuntemattomille ja joitten
suu on naurus. Näitä piirtää sinun oma miehesi kuin olen mä.
Jani Salo.
MATTI (sängystä). No pitkältä se Jussi kirjoittaakin.
FIIJA. Niin pitkältä Jussi aina. Muutamat kun kirjoittavat vain jonkun
rivin.
KAISA. Niin, eihän sellaisista muutaman rivin kirjeistä pääse selville,
ollaanko siellä eläviä vai kuolleita. No mutta juokaa, juokaa, kuppinne
jähtyy. (Akat juovat.)
MAIJA. Niin, mitä kaikkea siinä kirjeessä nyt olikaan? Toiskan Ullako
kuollut — se siitäkin vielä puuttui, mitähän menikään.
SANNA. Sen hatun ja miehen valahis se sinne meni.
KAISA. Olis ottanut vaan sen Perämäen Heikin ja pysynyt täällä.
MAIJA. No sitähän se hieroja Liisa sille laitti, ja hyppäsi Toiskan ja
Perämäen välillä, jotta tie ravalla.
SANNA. No kenkänsä rikki se Liisa siinä juoksi, mutta tyhjän sai,
vaikka fällyjä yritti.
KAISA. Joka paikkaan se Jurvan Liisakin nenänsä pistää. Kylällä kun
hieromassa kulkee, niin siellä juorut latelee uusia ottaa, entisiä
jakaa. Senkin lautta! Sitten täs kulkee tuota äijää kiertään ja minulle
kyrää vetään kuin kärvikissi. Vai se Liisa siinäkin sulloi.
FIIJA. No sitä minäkin olen kuullut. Vai yritti se Heikki sitä Ullaa,
tuon Liisan välityksellä. Kyllä Heikki olisi pitänyt vetää uurestaan
lestan päälle, ennenkuin se olisi Ullaa saanut. Ulla oli niin isoo
sisältä — vaikka vaatimattomalta näyttikin.
MAIJA. No, siinä olisi ollut vakka ja kansi ja klapsahrus päälle. Mutta
se kun ei oikein hänelle kelvannut.
SANNA. No kyllähän se Heikki olikin vähän sellainen ja pieni ja musta
kuin tervahiir. (Ottaa lasit nenältään ja tarkastaa niitä.) No voi nyt
herra hallikkohon, näis ei ollut lasia ollenkaan!
KAISA. No voi nyt, joko niistä taas on... Kun niistä pakkaa aina
putoamaan lasit, kun ne sangat ovat niin ravistuneet. (Kaikki nauravat.)
LIISA (aivan akkain arvaamatta tulla pukahtaa tupaan ja vihaisena
Kaisalle kuin verikoira). Mitä sinä sellaista olet puhunut. Sinus niitä
kasvaa. Mokomakin äijä rähjäs — en huoliisi, vaikka kahren maailmas
olisimme. En jo. (Akat ällistyvät aivan suuttomiksi.)
MATTI (sängystä). Älkää minua haukkuko, viatonhan minä olen.
LIISA. On kuin myrskyn merkki.