ja nosti kätensä pystyyn. Lippolan Juhana ja Niemelän Kaisa, jotka
istuivat vierekkäin ja keskenään kuiskailivat, eivät huomannetkaan
mikä oli puheena, vaan ajattelematta nostivat kätensä.
-- Onkos hevosellakin sarvet, koska Juhana ja Kaisa nostivat kätensä?
Pantti pois, hyvät ystävät, ei muu auta, huusi Martti.
Juhana antoi vyönsä ja Kaisa kampansa ja Martti korjasi ne hattuunsa.
Näin pitkitettiin panttien ottoa siksi, kunnes kaikki kotieläimet oli
lueteltu.
Kun ei tällä tavoin karttunut pantteja kylliksi Martin mielestä, otti
hän toisen keinon pantteja kootaksensa. Hän alkoi laulaa istuessaan:
Aatamill oli seitsemän lasta,
seitsemän eli kahdeksan;
ei he tienneet mitä he tekivät,
niin he tekivät, näin he tekivät
Aatamin lapset kaikki,
ja nousi nyt äkkiä seisomaan. Toiset nousivat myöskin jokainen ylös,
vaan Niemelän Simo jäi jäljemmäksi istumaan ja hänen täytyi antaa
pantti. Sitten lauloi Martti saman laulun uudestaan ja kävi yhtäkkiä
kyykkysilleen. Kuka ei kerennyt heti niin tehdä, sen täytyi antaa
pantti.
Aikansa näin erilaisilla ruumiinliikkeillä pantteja koottuansa katsoi
Martti hattuunsa ja sanoi:
-- Ei vielä piisaa, pannaanpas uudet keinot liikkeelle.
Sitten hän sytytti päretikun, käänsi palavan pään ylöspäin, antoi sen
Toljalle ja sanoi:
-- Sinun tulee pitää tätä tikkua kädessäsi niin kauan, että ennätät
sanoa:
Niks, naks repo kuoli,
kuka nahasta rahan maksaa?
Anna se sitten vierimmäisellesi ja hän tehköön samaten ja antakoon
seuraavalle. Kenen käteen tuli sammuu, hän antakoon pantin.
Tuli sammui Lahtelan Jaakon käteen ja hän antoi pantin. Jaakko
sytytti uudestaan tikun palamaan, antoi sen Mäkelän Vapulle ja sanoi:
-- Sinun tulee sanoa yhdessä hengenvedossa:
Hattulan pappilan
apupapin papupata
pankolla pauhaa.
Jos erehdyt sanoessasi tahi tuli sammuu sinun käteesi, niin pantti
pois. Anna sitten viereisellesi ja hän tehköön samaten. Tuli sammui
Juotun Juopin käteen hänen väärin sanoessaan. Kun Martin hattu tuli
pantteja täyteen, niin hän pyysi toisen hatun, johon pani uusia
pantteja. Sitten hän sytytti päretikun, antoi sen Tinnon nuorikolle
ja käski sanoa yhdessä hengenvedossa:
Ruokolahden nuoren lukkarin rukkaset repesivät.
Ken erehtyi sanoessaan, sen täytyi antaa pantti, samaten sen, jonka
käteen tuli sammui. Vihdoin määräsi Martti sanottavaksi:
Reslareki, reslareen liisteet.
Se tuotti monta panttia, kun viimeinen sana sukkelaan sanoessa
usealta meni väärin. Vihdoin kun pantteja kylliksi kertyi,
lopetettiin panttien otto. Sitten alkoi Martti niitä jaella kutsuen
Toljan määräämään ansiotyöt, joilla pantti saatiin takaisin. Martti
otti hatusta pantin, antoi sen Toljalle, joka nosti sen korkealle
kaikkein nähtäväksi ja määräsi ansiotyön. Ensimmäiseksi antoi Martti
Toljalle vyön, jonka Tolja nosti korkealle ja sanoi:
-- Joka tuntee ja tunnustaa tämän omakseen, hänen täytyy sanoa kolme
totta ja kolme valetta.
-- Se on minun, virkkoi Lippolan Juhana. Vähän aikaa mietittyään hän
lausui:
Miehelään on neidon mieli, naisen mieli naimisihin, lapsen mieli
leikkimähän.
Poika piili piikasia, havukka kylän kanoja, susi sian porsahia.
-- Mainiosti suoritettu, sanoi Tolja ja antoi pantin Juhanalle.
Sitten Martti antoi vöyliset Toljalle, joka näytti niitä ja sanoi:
-- Kuka tuntee ja tunnustaa nämä omakseen, sen pitää nauraa huohula
valkeaksi.
-- Ne ovat minun, sanoi Tinnon nuorikko, meni uunin luo, otti tuhkaa
liedestä ja viskasi sen nauraen uunin huohulaan, joka siitä tuli
valkeaksi, ja niin hän sai panttinsa pois.
Sen jälkeen seurasi piippu, jonka Tolja tunnusti omakseen, mutta hän
ei kelvannut itselleen määräämään ansiotyötä, vaan Tinnon Martti
käski hänet vetämään kolme hirttä. Tolja suoritti tehtävänsä siten,
että veti otsallaan kolmen seinähirren poikki, ja niin hän sai
panttinsa.
Sitten seurasi kampa, jonka omistaja käskettiin, jos se oli poika
niin tytön kanssa, tahi jos oli tyttö niin pojan kanssa kävelemään
käsikkäin ympäri tuvan kolme kertaa. Kamman tunnusti omakseen
Niemelän Kaisa ja hän otti veljensä aikoen kävellä hänen kanssaan.
Tätä ei Tolja sallinut, vaan käski Kaisan ottaa vieraan pojan. Kaisa
otti heti paikalla ja arvelematta Lippolan Juhanan, jonka kanssa
käveli kolme kertaa tuvan ympäri, ja niin hän sai panttinsa pois.
Samalla tavalla kävi panttien lunastus siksi, kunnes kaikki olivat
saaneet omansa.
-- Nyt voitte vähän aikaa tanssia, sitten saatte nähdä, mitä seuraa,
sanoi Tolja leikkinuorisolle. Sitten jutteli hän vähän aikaa Tinnon
Martin kanssa ja he menivät yhdessä tupaseen, jonne Mattilan Simo
seurasi heitä. Siellä Tolja pukeusi mustaan viittaan. Ison tyynyn
hän sijoitti vatsallensa ja sitoi sen vyöllä kiinni. Näin hän
näytti paksuvatsaiselle. Elohurstista laitettiin kappa selkään ja
paperista lipero leuan alle. Martti ja Simo tulivat edeltäpäin tupaan
ja käskivät nuorison lakata tanssista sanoen kohta papin tulevan
saarnaamaan. Heti kuuluikin kopina porstuasta ja Simo lukkarina alkoi
laulaa saarnavärssyä toisten keralla:
Meidän pappi paaravatsa,
hoi koleena!
Kirkkoherra kirkaspöksy,
hoi koleena!
Tämän laulun aikana nousi papiksi pukeutunut Tolja uunille, pani
kirjansa uunin patsaan päähän, rykäisi pari kertaa, katsahti
ympärilleen ja alkoi saarnata paukuttaa koko pitkän, runopukuun
puetun saarnan jokseenkin viatonta sisältöä. Eikä sitä ollenkaan
käsitetty kirkonmenon pilkkana, vaikka kenties joku arkatuntoinen
nykyään olisi valmis sen siltä kannalta ottamaan. Vaikka runossa
olikin moniaat kyllä sukkelat käänteet, jätämme sen sen tähden
painamatta.
Tinnon Martti joka oli olevinaan suntio, nousi saarnan loputtua uunin
rinnan penkille ja ojensi paperilapun Toljalle, joka sitä vähän aikaa
katseltuaan alkoi lukea:
Terveenä kun olla saamme,
sairaita myös muistakaamme:
joista Auno Anolasta
sairastaapi rakkaudesta jne.
Lopuksi hän lausui:
Naimisiin aikovat:
Sinä ja minä,
Liitosen Liisa,
ja Kaurasen Kaisa,
Paavolan Pentti
ja Aution Antti,
Aholan Auno
ja Kokkolan Kauno.
Onni olkoon kaikill heill,
jotka käyvät naimateill.
Konttieukot kuolkoot pois,
ettei nuorten tiellä ois.
Kuuloitus:
Herra vallesmanni tietää antaa näin: että hollikyytiä tulee seisomaan
ensi lauantaina, joka on se 31 päivä sisäll olevaa joulukuuta,
niinkuin seuraa:
Matti Muikkulainen Nipukkaniemeen yhell hevosell,
Tuomas Työntäjäinen Vermalahteen kaheli hevosell ja
Antti Alkajainen Kainalon keskievariin yhell hevosell.
Tämän jälkeen laulettiin seuraava:
Viimeiseksi pyytäisin isännältä lupaa
kokoontua huomenna tähän tupaan
pitämään pikkuinen leikki,
sekä Mari, Helka ja Heikki,
Pekka, Pärtty, Lauri ja Liisa:
kyllä meillä väkeä piisaa?
Tähän vastasi Tinnon Martti:
Terve tultuanne tänne,
ootte vasta, niinkuin ennen.
Tämän perästä vielä tanssittiin ja leikittiin muita leikkejä. Vihdoin
lähtöringin tanssittuaan leikkinuoriso hajosi kukin kotiinsa.