Sisältö: Leipominen. Piirakasten teko. Viinan lasku. Saunan
lämmittäminen. Vierasten vastaanotto. Saunan kylpy. Joulun
tuojat. Illallinen.
Kun tuvan pesu oli päättynyt, muuttausivat naiset toisiin vaatteisiin
ja menivät lepäämään, ken riiheen, ken tuvan penkeille ja mikä
mihinkin. Kukon kolmannen kerran laulaessa tulivat emännät tupaan.
Helka-ämmä, leipäemäntä, alusti itse taikinan ja Mari-ämmä pani uunin
lämpiämään. Sitten leivottiin leivät ja pantiin kerkeämään haapaisiin
leipävateihin.
Emännät, joita Mari-täti ja Mari-ämmä olivat auttamassa, toivat
maitohuoneesta kaksi isoa, jäätynyttä maitopyttyä ja panivat ne
kiukaanportaalle (uunin parvilaudalle) hiukenemaan. Mari-täti pesi
suuren keittopadan, johon emäntä pani suuren kupillisen voita. Maidon
hiuottua otettiin alas pytyt, joista Mari-täti ja Mari-ämmä syytivät
jäätyneen maidon pataan, joka nostettiin liedelle, ja uunista
vedettiin kekäleitä ja hiiliä padan alle. Maidon valistuttua pantiin
ryynit kiehumaan pataan, jota Mari-täti hämmenteli. Helka-ämmä luuti
uunin, otti leipälapion, jolle toiset naiset kaasivat leipävadeissa
kerenneet leivät, ja pani leivät uuniin, teki leipälapiolla
ristinmerkin uunin suulla, lyykistäysi ja sanoi:
-- Herra Jeesus Kristus siunatkoon!
Sitten hän asetti laudan uunin suulle ja pani pirkaleen laudan
pöngäksi.
Samassa tuli isäntä tupaan, toi kuvon närtteenkateolkia, jotka
levitti kynnyksen alle jalkojen pyyhkimeksi. Kuusen havuja hän pani
porstuaan, tuvan ja porstuan kynnyksien alle. Emännät nostivat
lattialle ryynipadan, jonka tyhjensivät maitopyttyihin ja veivät ne
tupaseen jäähtymään. Leivät otettiin uunista ja pantiin penkille
syrjälleen. Emäntä viskasi koivuisen halon uuniin heti kun leivät
oli otettu. -- Uunin tyhjänä oleminen ennusti talon köyhtymistä.
Siksi ei uunia koskaan pidetty aivan tyhjänä. -- Isäntä toi sitten
pari lammaskäpälää tuvan uuniin lämpenemään. Mari-täti herätti
tuvan pesijät suuruspalalle ja piirakasten tekoon. Helka-ämmä pani
vettä taikinapyttyyn ja Riitta meni aitasta noutamaan piirakasten
kuorijauhoja. Vakan täytettyään hän nosti savakolla kolme kertaa
jauhoja vakasta takaisin salvoon ja sanoi:
-- Kolmekertainen on Jumalan köysi; siunatkoon Luoja
kolminkertaisesti sijaan.
Emännän hämmennettyä jauhot taikinaan ruvettiin suurukselle. Atrian
lopussa tulla tömähtivät lapsetkin riihestä tupaan. Heitä neuvottiin
pyyhkimään jalkojansa, etteivät he likaisi lattiata. Lapset kävivät
myöskin ruualle. Syödessään he sanoivat.
-- Ai, jos aina saisimme näin hyvää leipää kuin tämä rukiinen leipä
on. Tuo kaurainen leipä, jota tähän asti olemme syöneet, maistuu tätä
vastaan niin vihavalta kuin tois vuotinen nevettileipä.
Mauno-setä tupaan tultuaan laittoi suuren pöydän jalat paikoilleen
ja nosti naisten kanssa pöydän sen päälle alaspäin. Riitta alusti
piirakaskuoritaikinan, ripisteli ruisjauhoja pöydälle, nosti osan
taikinasta pöydälle, hieroi siinä pyöritteli nostettua taikinaa,
ensin pyöreäksi ja sitten pöydän pituiseksi pötköksi, jonka leikkeli
niin pieniksi palasiksi, että niistä kustakin tuli piirakkaan
kuori. Tytöt ottivat leikatut palat, taputtelivat niitä käsillään
latuskaisiksi ja pulikalla pyörittelivät ne niin litteiksi kun tarve
vaati. Toiset naiset ottivat tyttöjen valmistamat kuoret, panivat
ryynisydämet niiden päälle ja laittoivat valmiiksi piirakkaat,
jotka latoivat pienille alaspäin käännetyille pöydille, leipä- ja
päänaluslaudoille. Sillä aikaa kun naiset piirakkaita valmistivat,
toivat nuoret pojat halkoraksilla tupaan halot, jotka Helka-ämmä
mätti uuniin ja sytytti palamaan. Uunin jouduttua luuti Liisa uunin
ja Riitta otti otinlapion, jolle tytöt kantoivat piirakkaat, ja pani
ne hyvään järjestykseen uuniin paistumaan. Tuon tuostakin hän katsoi
sitten piirakkaita, ja havaittuansa ne kypsiksi otti ne uunista pois
ja pani penkille jäähtymään.
Päivän valjetessa varistettiin eilinen kaalintähde, joka syötiin
jokapäiväisen (kauraisen) leivän kanssa. Sitten menivät hevosmiehet
heiniä hakemaan. Mauno-setä ja ukko-Lauri korjasivat liiat kolittimet
porstuasta ja raaputtivat rautalapioilla jäätikkönystyrät sekä
porstuasta että rappusilta. Nuoret pojat noutivat kuopasta omenia
(potaatteja), nauriita ja lanttuja. Riitta kaasi omenat saaviin,
pani vettä päälle ja vatkasi härkkimellä niin, että multa ja osaksi
kuoretkin irtaantuivat. Kaikki naiset ja nuorukaiset istaantuivat
Riitan kehotuksesta saavin ympärille omenia ruokkimaan kuorimalla ja
raaputtamalla. Sitten ne pantiin pataan ja kiehutettiin kypsiksi.
Kun vesi oli kaadettu padasta, hillottiin omenat hierimellä, pantiin
sulattua maitoa sekaan ja hämmennettiin visusti. Näin saatiin
omenahillaa, jota syötiin päivälliseksi, ja jäännöksestä tehtiin
omenapiirakkaita. Lantut ja nauriit kuorittiin; niistä keitettiin
aattolohko, johon myös omenia pantiin sekaan. Maustimeksi pantiin
lohkoon raavaan- ja sianlihaa sekä kapakaloja. Emännät voitelivat
ryynipiirakkaiden kuoret murukkeisella voisuolavedellä ja panivat ne
pienelle pöydälle vaatteen alle pehmenemään. Illan suussa kannettiin
piirakkaat tupaseen.
Kun hevosmiehet olivat heinät luhtiin ajaneet, niin naiset laskivat
lehmät pihalle heinäkaristeita syömään. Kun halot oli kannettu
tupaan, eläimet korjattu ja kaikki ulkotyöt toimitettu, kävi koko
perhe tupatöihin. Naiset laittelivat ja kaulailivat omia, lastensa
ja miesten vaatteita. Miehet hakkailivat joulutupakkansa, ken
laudalla, ken tupakkapölkyssä. Ukko-Lauri jauhoi nuuskaa puisessa
tupakkapullissaan. Saatuaan sen hienoksi hän seuloi sen hienolla
jouhiseulalla, pani vähän poroa (tuhkaa) ja muutaman pisaran vettä
nuuskan sekaan kostukkeeksi, hämmensi huolellisesti ja korjasi osan
tuohiseen taulikkaansa ja loput nuuskasarveensa.
Isäntä vei viinarakon huoneesta kammariin ja kaasi siitä ensin
lerikko-, pohja- ja törikköputelit täyteen, sitten tohvin vähän
ylemmä kuin puolilleen, täytti sen siirapilla, pudisteli visusti
sekaisin, ja niin oli makea- eli siirappiviina valmis. Sitten
ilmoitti hän toisille miehille olevansa viinaa laskemassa, ja
jokainen kuljetti taskulasinsa isännälle, joka kaasi vanhempain
miesten taskulaseihin oikeata vaan nuorempain siirappiviinaa.
Jokainen korjasi taskumattinsa huoneeseensa, ja isäntä pisti talon
putelit kammarin kaappiin.
Tytöt puhdistivat ja kirkastivat lankaisilla räsyillä ja tuhkalla
neljä vaskista ja yhden rautaisen kaksihaaraisen kynttilänjalan
sekä lakkisen kynttiläkruunun ynnä kolme puista kynttilänjalkaa
ja viimeiseksi kahdeksansärmäisen lasilyhdyn. Sitten he panivat
saunan lämpiämään, keittivät saunan kodassa lipeän, jonka he
valmiiksi saatuaan selvittivät kahteen saaviin, jotka nostivat
saunaan ovensuuhun. Padan puhdistettuaan he panivat kylpyvettä
varistumaan. Pojat hakkasivat kasvettuneen jäätikön kaivonkannelta
jättäen runtukan ympärille jääkehikon, nostivat saunaveden, jonka
kaasivat kotaan menevään ränniin, jota myöten se juoksi rännitiinuun,
sitten hakkasivat ja puhdistivat kaivon korvalla olevan eläinten
juottoakaan. Tytöt toivat tallinluhdista vastat, jotka he panivat
rännitiinuun kostumaan.
Emäntä laittoi huoneessansa suuresta säästöpytystään kymmeneen
puukuppiin voita joulun tarpeeksi. Mari-ämmä järjesteli ja luki
lusikat sekä omalle perheelle että tuleville jouluvieraille varustaen
liikoja lusikoita satunnaisia vieraita ja tahvananajajoita varten.
Helka-ämmä kokosi kaikki talosta löytyvät neliskulmaiset puulautaset
ja asetti ne järjestykseen tupasen parvelle (hyllylle).
Iltahämärissä korjasivat naiset omenapiirakkaat tupaseen ja
siivosivat tuvan. Isäntä käänsi veljensä Yrjön kanssa suuren pöydän
ylöspäin ja asetti sen paikoilleen. Antti keräili kaikki talossa
olevat miesten veitset ja korjasi ne pöytänurkkakaappiin. Mauno-setä
istutti kynttilät jalkoihin, joista isäntä vei toiset kammarin
ikkunalle, vaan yhden kynttilän hän laski tuvan pöydälle ja sytytti
sen palamaan. Yrjö ripusti kynttiläkruunun tuvan orteen, suuren
pöydän kohdalle.
Tahvo tullen ulkoa tupaan sanoi:
-- Jouluvieraita tulee; taisi olla Savolaisen ukko emäntineen, joka
ajoi pihalle.
Liisa ja Yrjö menivät vieraita vastaan. Liisa saattoi vieraat tupaan
ja Yrjö jäi hevosta riisumaan. Tultuaan tupaan sanoivat vieraat
sillan liitoksen kohdalla:
-- Hyvää iltaa!
-- Jumala antakoon, vastasi isäntä, meni vieraita vastaan, tervehti
ja kysyi kuulumiset.
Vieras vastattuaan isännän kysymykseen otti poveltaan tuomislasinsa
(taskumattinsa) ja ojensi sen isännälle, joka kiittäen otti sen
vastaan ja vei pöydälle. Anni tuli siihen, tervehti vieraita
likistämällä ja alkoi päästää vyötä auki Savolais-ukolta, joka ensin
otti piippunsa ja tupakkakukkaronsa poveltaan, laski ne ikkunalle
ja sitten vasta antoi aukaista vyönsä ja heittää päällysvaatteensa,
jonka jälkeen hän istahti penkille. Sohvi riisui Savolaisen emännän.
Koko talon perhe kävi vieraita tervehtimässä, ensin vanhimmat miehet,
jotka kättelivät Savolais-ukkoa ja likistivät emäntää. Samoin tekivät
nuoremmatkin miehet. Naiset likistivät kumpaakin vierasta.
Isäntä istahti Savolais-ukon viereen, otti pöydältä tuomislasin
käteensä ja sanoi:
-- Tulkaa meidän miehet maistamaan vieraan tuomisia.
Heti kokoontuivat talon vanhimmat miehet vieraan luokse. Isäntä
ottaen käteensä vieraan taskulasin nyökäytti päätään vieraalle ja
sanoi:
-- Terve tulemastas!
-- Terve teillekin, vastasi vieras nyökäyttäen päätään.
Nyt maistoi isäntä vieraan taskulasin suusta, kiitti vierasta ja
antoi taskulasin Mauno-sedälle, joka teki samanlaisen tervehdyksen
kuin isäntäkin, ryyppäsi ja antoi taskulasin ukko-Laurille, joka
antoi sen taasen vuorostaan Yrjölle. Näin kulki vieraan tuomislasi
kaikkein vanhain miesten käsissä, vaan nuoremmat miehet eivät tulleet
likitienoillekaan.
Sillä aikaa kun miehet maistelivat vieraan tuomisia, antoi Savolaisen
emäntä tuomissäkkinsä talon emännälle, joka kiittäen otti sen
vastaan. Tuomisina oli viisi ryynipiirakasta, yksi rukiinen ja kaksi
otraista leipää, voiaski ja lammaskäpälä. Muut tuomiset emäntä jakoi
naisille ja lapsille, vaan lihan korjasi hän talteensa.
Sitten toi isäntä kammarista lerikkopohjaputelin ja
viklakinttupullin, tuli Savolais-ukon eteen, kaasi viinaa pullin
täyteen ja ojensi sen vieraalle.
Vieras otti ryypyn käteensä, nyökäytti päätään isännälle ja sanoi:
-- Saas tästä! ja ryyppäsi.
-- Nauttios terveydekses, vastasi isäntä, otti tyhjän pullin
vieraalta, meni Savolaisen emännän eteen, kaasi viinaa pulliin,
ojensi sen vieraalle ja sanoi:
-- Maistakaas meidänkin vihavaa.
Vieras maistoi ja kiitti, jonka jälkeen isäntä korjasi ryyppyneuvot
pöydänpään ikkunalle.
Kun Savolais-ukko pisti tupakkaa piippuunsa, niin Kaisa toi hänelle
tulen päretikulla, jota hän piti ukon piipun päällä niin kauan että
tupakka syttyi. Ukko nyökäytti päätään ja kiitti Kaisaa, joka vei
tulitikun lieteen ja sammutti sen tuhkaan. Näin oli tyttöjen tapana
tehdä kaikille vieraille.
Nyt tulivat toiset jouluvieraat: Kurrosen ukko, Mauno-sedän lanko
emäntineen ja suutarin Pekka, Yrjön kälymies, myös emäntänsä kanssa.
Heitä otettiin vastaan samalla tavalla kuin edellisiäkin vieraita.
Talon tytöt korjasivat vierasten päällysvaatteet huoneeseen ja
menivät sitten saunaan, jossa valmistivat kaikki reilaan, tulivat
tupaan ja ilmoittivat saunan olevan kylvettävän. Sitten he riisuivat
ensin jouluvierasten ja sen jälkeen omain ukkomiesten ja vanhain
naisten jalat, solmisivat nauhoista yhteen kunkin sukat, jotka
nostivat orrelle kuivamaan, ottivat kenkäin sisältä olkitullot,
joilla pyyhkivät kenkien pohjat, ja korjasivat ne penkin alle. Vaimot
antoivat miehilleen ja tytöt veikoilleen puhtaat palttinapaidat.
Tytöt ottivat päreitä uunista ja menivät niiden kanssa saunaan, jossa
puhalsivat valkean kiukaasta päreesen ja asettivat sen palamaan
uunin eteen pistäen toisen pään uunin kivien väliin. Pojat juosta
kipaisivat palttinapaidat kainalossa tyttöjen perästä saunaan, jossa
viskasivat paitansa kainalostaan penkille ja menivät lautasille,
kylpeä ropsivat vähän aikaa, tulivat alas ja istahtivat penkille.
Tytöt pesivät lipeällä ja maasaippualla poikien päät, jonka jälkeen
pojat menivät uudestaan lautasille, peseisivät, tulivat alas,
panivat puhtaat paidat päällensä ja juoksivat tupaan. Sitten menivät
vanhemmat miehet ja niiden perästä naiset lapsineen saunaan, jossa
kylpeminen kävi samalla tavalla. Ainoastaan pienemmät lapset itkeä
porasivat, kun heitä pestiin ja kylvetettiin.
Sillä aikaa kun naiset olivat saunassa, leikkasi Antti poikamiesten
tukat. Vanhat miehet pitivätkin pitkiä tukkia. Tultuansa saunasta
kampasivat kaikki päänsä niin hyvin talon perhe kuin vieraatkin.
Tytöt veivät ulos miesten leikatut tukat. "Miesten tukka tuuleen,
vaimon tukka valkeaan", oli sananparsi, jota tarkoin noudatettiin.
Kun kaikki olivat valmistuneet juhlaa vastaanottamaan, isäntä otti
nutun yllensä, kuiskasi jotain Tuomaalle ja niin he menivät yhdessä
ulos olkilatoon. Kumpikin otti kahmalollisen olkia, joiden latvat
he sitoivat nupukalle, ja asettivat ne päähänsä sillä tavoin, että
nupukka tuli pään päälle ja olkien tyvipuolet peittivät kokonaan
yläpuolen ruumista. Ottivat sitten kumpikin olkikuvot vasempaan
käteensä ja astuivat tupaan, jonne tultuaan sanoivat:
-- Hyvää iltaa!
-- Jumal antakoon, vastasi ukko-Lauri.
-- Mitäs te olette miehiänne ja kuta urohianne, kun niin
eriskummaiset hatut ovat päässä? kysyi Mauno-setä.
-- Me olemme joulun tuojia ja ilosanoman ilmoittajoita. Suvaitaanko
tähän taloon joulua ja jouluvieraita?
-- Sellaiset vieraat ovat meille tervetulleet; mutta kuinka kauan
aikaa teidän joulunne kestää? sanoi Savolaisen ukko.
-- Hiiva-Nuutiin asti, vastasi Tuomas.
-- Hyvä on; antakaa sitten joulumerkit tänne, virkkoi Kurrosen ukko.
Isäntä otti olkihatun päästään ja ojensi sen ukko-Laurille, joka
kiittäen otti sen vastaan ja pani pöydänpään nurkkaan pystyyn. Tuomas
antoi jouluhattunsa Savolais-ukolle, joka myös kiitti ja nosti sen
pöydänpäähän orrelle seinää vasten.
Joulun tuojat heittivät olkikuvot kädestään lattialle sanoen:
-- Kas, näistä saatte joulukekoja laittaa!
Mauno-setä aukasi kupojen siteet kirveellä, otti pivollisen olkia,
joiden latvat solmisi, viskasi sen ylös tyvipuolet edellä kurkiaisen
ja laen väliin, jonne se jäi riippumaan. Viskatessaan hän sanoi:
-- Minä teen keon Niemen pellolle.
Toiset talonmiehet sekä vieraat viskasivat myöskin kekoja lakeen
nimittäen kukin viskatessaan sen pellon tahi kasken nimen, johon
viime syksynä oli rukiita kylvetty. Nuoret pojat, jotka eivät muuten
saaneet kekojansa laessa pysymään, panivat päretikut olkien nuppuun
ja nousivat penkille seisomaan, joten paremmin ylettivät viskata.
Heidän kekonsa tulivat riippumaan tyvet alaspäin. Niitä nimitettiin
ahopellon keoiksi. Sitten hajoitettiin jäännösoljet tuvan lattialle.
Kun kaikki toimet olivat loppuneet, käytiin illalliselle. Emäntä
kantoi kolme isoa ruisleipää pöydälle ja asetti ne päällekkäin, jossa
ne olivat koko joulunpyhät. Samat leivät korjattiin joulun kuluttua
aittaan, ruissalvoon, josta ne otettiin ja syötiin vasta keväillä,
touonalkajaisissa. -- Isäntä asetti rautaisen kaksihaaraisen
kynttilänjalan leipien päälle ja sytytti kynttilät. Tytöt ja
nuoremmat naiset kantoivat illallisen pöytään. Vieraita varten
tuotiin kaksi voi- ja kaksi silakkakuppia sekä tyhjät puulautaset.
Talonväelle oli aattolohko varustettu.
Kun ruoka oli saatu pöytään ja veitset ja lusikat varustettu, isäntä
sanoi:
-- Nouskaas vieraat iltaselle!
Miesvieraat menivät pöydän taakse ja naiset pöydänpäähän. Isäntä kävi
pöydän sarvennelle Savolaisen emännän viereen ja muut talonmiehet
istautuivat ikänsä jälkeen. Talon naiset söivät eri pöydissä. Isäntä
luki ruokaluvut ja ukko-Lauri aloitti veisata:
Suo Jumal meit tällä juhlall
mieltäs myöten iloll olla.
Suosioll, sovinnoll, rakkaull
sinua ylistää sydämell, suull.
Kiitos korkian Jumalan
Jumala syntyi ihmiseks,
jo Jumala leppyi ihmisill.
(Vvk. 127:9)
Kaikki ottivat veisuun osaa, niin hyvin miehet kuin naisetkin. Veisun
loputtua pani jokainen kätensä ristiin, nojausi pöytään päin ja
siunasi hiljaisuudessa.
Sitten isäntä otti ryyppyneuvot ikkunalta, kaasi viinaa putelista
pulliin ja ojensi sen Savolaisen emännälle, joka maistettuaan antoi
pullin vieressään istuvalle Kurrosen emännälle, joka siitä vähän
maistoi ja antoi sen taas vuorostaan suutarin emännälle, joka istui
hänen vieressään. Vähän maistettuaan suutarin emäntä ojensi pullin
isännälle. Täytettyään pullin isäntä antoi sen Savolais-ukolle, joka
nyökäyttäen päätään sanoi "saas tästä", kallisti ryypyn pohjaan ja
ojensi sen isännälle takaisin. Samalla tavalla jaettiin ruokaryypyt
sekä toisille vieraille kuin myöskin talon vanhemmille miehille.
Isäntä itse ryyppäsi viimeiseksi ja antoi sitten ryyppyneuvot
emännälle, joka jakeli ruokaryyppyjä vanhemmille naisille ja
toi taasen neuvot takaisin ikkunalle. Mauno-setä otti veitsensä
tupestaan, leikkasi leipää ja pani palasia ensin nais- ja sitten
miesvierasten eteen. Yrjö leikkasi toisesta leivästä omille miehille.
Isäntä nosti vadista lihapalasia ensin nais- ja sitten miesvierasten
eteen lautasille. Vieraat ottivat veitset tupestaan ja alkoivat syödä.
Vähän aikaa syötyä isäntä otti vierestään penkiltä olutkapan, joi
ensin itse ja pitäen vasemmalla kädellään kapanuurteesta kiinni
tarjosi sen Savolaisen emännälle, joka vasemmalla kädellään otti
kapan korvasta vastaan ja oikealla kädellään antoi kättä isännälle
sanoen "terve!" johon isäntä vastasi "terve teillekin!" Juotuansa
antoi Savolaisen emäntä samalla tavalla olutkapan viereisellensä,
ja niin kulki olutkappa kädestä käteen ympäri pöydän. Sitten
isäntä otti taas ryyppyneuvot ja antoi sekä vieraille että omille
vanhoille miehille silakkaryypyt. Taas vähän aikaa syötyä laittoi
isäntä olutkapan kulkemaan ympäri pöydän samalla tavalla kuin
ensi kerrallakin. Sitten isäntä jakeli taas viinaa hampaiden
huuhtojaisiksi. Viimeiseksi isäntä laittoi kolmannen kerran olutkapan
kulkemaan ympäri pöydän.
Kun kaikki olivat syöneet, luki Mauno-setä "Kiitos ruuan jälkeen",
jonka jälkeen Savolaisen ukko alkoi veisata toisten keralla:
Tule toivottu turva tänn
neitseen synnyttämist näyttämään
ihmeeks ihmisten maailmall,
se syntymys sull sopei, Jumal.
(Vvk. 111:1)
Sitten kaikki panivat kätensä ristiin, nojausivat pöytään päin ja
sanoivat itsekseen "kiitos Jumalan!", jonka jälkeen jokainen nousi
yhtä aikaa pöydästä ja vieraat sanoivat "suur kiitosta!", johon
isäntä vastasi "terveydekses".
Kun ruoka oli korjattu, tytöt toivat tupaan olkikuvot, joista
tehtiin vuoteet lattialle. Olkien päälle hajoitettiin puhdas hursti
ja päänalaisiksi pantiin päänaluslaudan päälle ensin pitovaatteita
ja sitten pillin (ruokojen) päistä tehdyt pussit (tyynyt). Isäntä
toi aitasta lampaanlihaa, jonka pani savivateihin yöksi uuniin
paistumaan. Mauno-setä varusti pöydälle savivadin, jonka sisään pani
kynttilänjalan ja sytytti siinä olevan kokonaisen kynttilän yöksi
palamaan. Sitten kävivät kaikki levolle.