Sisältö: Viljain lesettäminen. Kaupungissa käynti. Räätäli.
Suutari. Joulupuut. Riistan teko. Viinan keitto. Lasten toivo.
Koska "Anterus pyhät aloittaa, hyvä Tuomas joulut tuopi", niin
aloitamme mekin kertomuksemme Anteruksesta seuraten Niemeläisten
toimia joulutarpeita varustaessa.
"Antti käypi avain kädessä, Tuomas tuoppi kainalossa", sanoo
sananlasku. Niinpä Niemelän lautamieskin otti Antin päivänä avaimet,
meni aittaan ja mittasi kolme säkkiä (tynnyriä) otria, joista
kaksi säkkiä vietiin järveen likoon; niistä laitettiin maltaita
jouluviinoiksi ja olueksi. Kolmas säkki lesetettiin kotona ja
jauhatettiin myllyssä joululeiväksi; sillä jouluna piti olla "leipä
lesty, tupa pesty".
Lesettäminen kävi siten, että otrat pantiin astioihin uuniin
kuivamaan yöajaksi ja aamupuhteella otettiin sieltä, kaadettiin
osa huhmareeseen ja osa saiveihin. Miehet sotkivat huhmareissa
petkeleillä ja naiset ken korennolla, ken otinlapion varrella
ja mikä mitäkin asetta tapasi. Toiset naiset sikäli puohtivat.
Puohdetut tököteltiin sitten vielä uudestaan erikseen. Kun kaikki oli
lesetetty, jauhatettiin ne myllyssä hyvin hienoiksi ja näin saatiin
otralestyä. Ruislesty valmistettiin samalla tavalla.
Kun "Simo siltoja teki, Martti maita vahvisteli", niin "Antti
jo aisoilla (reellä) ajeli". Siksipä kelin hyvänä ollessa läksi
Niemelän lautamies kyselemään naapureiltansa, eikö ketä haluttaisi
matkakumppaliksi Viipuriin. Kaikki, sekä Niemelän että Tinnon isännät
lupasivatkin lähteä joulutarpeiden ostoon ja suolan saantiin. Kun
matkaeväät oli paistettu, pantiin reki reilaan jo iltasilla. Reen
pohjalle pantiin kaksi säkkiä kauroja ja pytty voita myytäväksi,
eväsheinät ja matkakaurat pantiin päällepäin ja sidottiin nuoralla
kiinni.
Aamulla sangen varhain, kun kukko vasta oli kaksi kertaa laulanut,
valmistausi lautamies matkalle. Yrjö laittoi eväskontin ja retukan
reen päälle ja levitti hevosloimen niiden yli. Antti valjasti hevosen
sillä aikaa kun isänsä pukeutui. Kun kaikki oli saatu valmiiksi,
nousi lautamies kuormansa päälle, otti ohjakset, kohotti hattuaan
jäähyväisiksi, alkoi ajaa ja rukoilla:
Tepposeni tiejumala
ainoa avittajani!
Kun minä kotoa kuljen
isäni ilopihoilta,
maammoni makuusijoilta:
käyös kanssani keralla
kuleksimaan kujasilla,
maan on tietä matkustamaan
vierahilla veräjillä,
oudoilla tuvanovilla,
jottei keksis kierosilmä,
kadesilmä sinkahuttais!
Pidä tiellä tervehenä,
matkan päässä mairehena.
Saata kauniisti kotihin
omille olo majoille,
isän tuomille tuville,
emon saunan lämpimille.
Neljän päivän perästä palausi matkaseurue kotiin. Tienpuolesta
pellonpäästä taittoi lautamies kolme lepänoksaa, jotka kotiin
tultuaan viskasi tantereelle ja lausui:
Terveytän tienottani,
maireutan mannertani!
Terve maa, terve manner,
terve tervehyttäjälle!
Akka mantereen alainen,
manun eukko, maan emäntä!
Älä visko vihojasi,
älä pura puhkujasi
kohti miestä meikäläistä,
emon lasta laadullista,
eikä herttaista hevosta,
Luojan luontokappaletta!
Nuoret miehet huomattuaan isännän kartanolla riensivät heti
vastaanottamaan häntä. He riisuivat hevosen, kantoivat suolasäkit
ja raudat aittaan ja muut pienemmät rihkamat tupaan. Isännän tultua
tupaan meni hänen tyttärensä Kaisa riisumaan häntä. Vanha emäntä otti
eväskontista kaksi vehnäleipää, jotka hän leikkeli palasiksi ja jakoi
kaikille talon lapsille, naisille ja nuorille pojille. Kahvipussin,
sokurikäärön ja siirappiputelin antoi lautamies vaimolleen, joka
ne korjasi kammarin kaappiin. Rukkaset antoi hän Tuomaalle ja
kalmuukkisen pussakon (vyön) Eerikka-pojalleen. Sitten istausi hän
penkille tupakoimaan. Mauno-setä hiihennäisiin lautamiehen luo ja
kysyi kuulumiset. Isäntä kertoi tarkoin, mitä matkalla oli tapahtunut
ja kuinka kauppias oli häntä pettää sukaista pumakan (punaisten
pumpulilankain) kaupassa, mutta hän huomasi sen, joten ei yritys
onnistunut. Naisille hän ilmoitti sen uutisen, että kaikki naapurin
isännät olivat ostaneet itselleen kahvipannun ja kupit, joita ei
heillä tähän asti ollut, mutta Perätalon isäntä jätti ne vielä
ostamatta tällä kertaa.
Seuraavana päivänä tuli ompelija-Yrjö taloon, jossa häntä ensin
syötettiin ja juotettiin. Sitten kantoi talonisäntä suuren joukon
tehtyjä lammasnahkoja, joista Yrjö teki turkkeja sekä miehille
että naisille. Muu turkki tehtiin harmaista nahkoista, vaan
miesten turkkien kaulukseksi pantiin mustaa nahkaa ja naisten
pitkiin turkkeihin laitettiin revonkoipiset ja lyhyviin turkkeihin
jäniksennahkaiset puuhkot. Turkit valmiiksi saatuaan ompeli
räätäli lyhyitä ja pitkiä viittoja sekä miehille että naisille.
Puolikasvuisille pojille tehtiin sarssista vaatteet. Kun iltanen oli
syöty ja vanhemmat ihmiset menivät maata, kokoontuivat nuorukaiset
pöydän ympärille kuuntelemaan räätälin kaskuja, joita hänellä oli
yllin kyllin kerrottavana. Väliin laulettiin runoja ja oltiin
arvoituksilla. Täten kului aika rattoisasti liki puolta yötä. Kun
Mikolle, isännän nuorimmalle pojalle, räätäli ompeli uutta sarssista
katsaveikkaa (päällystakkia), niin ei Mikko malttanut olla muualla
kun räätälin luona. Hän valvoi räätälin kanssa illasta myöhään ja
aamusta varhain. Yöllä maatessaankin sanoi hän uneksineensa uudesta
harmaasta katsaveikastaan. Joka kerta kun räätäli sai uuden nutun
valmiiksi, käski hän sen omistajan koettaa sitä. Räätäli oli itse
ensimmäinen mies kiittämään työtään. Tavallisesti sanoi hän aina:
-- No se käypi niinkuin valettu. Jos olisi vielä parempi tullut, niin
olisi ihan pilalla. Sinä näytät puolta kauniimmalta tuossa uudessa
nutussasi; katso vain, jos ei sinua luultaisi herraksi.
Tällaiset lauseet tiettävästi ilahduttivat nuoria ja ehkäpä
kevytmielisiä vanhempiakin ihmisiä.
Kahta viikkoa ennen joulua tuli suutari-Jaakko Niemelään, jossa hän
teki nuorille miehille saappaita, vanhemmille naisille ruohinkenkiä,
nuoremmille naisille ummiskenkiä ja tytöille lipokkaita. Uilot
(lapikkaat) ja kurpposet (paulakengät) osasivat talon miehet itsekin
tehdä. Tyttöjen lipokkaiden suupäärmeeksi ommeltiin punaista
sahviaania ja päällisille laitettiin ruohonpäisestä ja punaisesta
sahviaanista erityiset pykäläreunaiset koristukset. Saatuaan
lipokkaat valmiiksi sanoi Jaakko-suutari:
-- Jos ei näiden kenkäin aikana teitä naitane, niin sitten tulen minä
uudelleen ja teen kahta komeammat kengät.
Jota likemmä joulu läheni, sitä kiirumpi tuli jokaiselle. Otrat
nostettiin järvestä, tuotiin tupaan ja pantiin koreihin imeloitumaan
penkkien alle. Naiset hämmentelivät niitä illoin aamuin ja panivat
lunta sekaan, kun ne rupesivat lämpenemään.
Antti valmisteli uutta kirkkorekeä. Toiset nuoret miehet läksivät
niin varhain aamusilla salosta kaskipuita hakemaan, että ennättivät
murkinalle kotiin, ja päivällä kävivät he vielä toisen kerran.
Ukko-Lauri ja Mauno-setä hakkasivat ison pinon tupa-, toisen kota-,
kolmannen sauna- ja neljännen riihihalkoja sekä pirottelivat
pärehalkoja, jotka toivat tuvan päreorsille sulamaan ja joista
sitten yöaikoina kiskoivat suuret röykyt päreitä, jotka sitoivat
olkisiteillä miehenpaksuisiin vihkoihin, ja ne vietiin tupaseen
joulun varaksi. -- Naiset sotkivat poukkunsa ja hajoittivat
(levittivät) hienommat vaatteet tuvan lakalle ja paksummat pellon
aidalle kuivamaan ja liinastumaan.
Kun maltaat olivat kylliksi imeloituneet ja tulleet itusuulle,
irroiteltiin itämisestä tulleet läntit toisistaan ja vietiin saunaan
mallaslautasille kuivamaan. Mallassauna lämmitettiin hyvin variksi
kuivilla koivuisilla kaskipuilla. Mallasten kuivaksi tultua vietiin
ne myllyyn ja jauhatettiin. Sitten teki Mauno-setä saunankodassa
riistan suureen tortoon (tiinuun). Sen valmiiksi saatuaan hän otti
riistaa pyttyyn, johon hän hämmensi hiivaa sekaan, ja vei sen tuvan
uunin leualle käymään. Kun käyte rupesi käymään, vei Mauno-setä sen
kotaan ja Mikko seurasi häntä näyttäen valkeata. Kaataessaan käytettä
riistatortoon hän lausui:
Käyös käyte käskemättä,
nouse neste nostamatta,
liiku liikuttelematta,
ja kihaja kiehuttamatta,
hievahtele hierimettä,
pyörähtele pyörtämättä!
Kohise kuin Kaarran koski,
kellitä kuin Kerman koski,
vangu niinkuin Vuoksen virta
iki kuuluisa Imatra!
Sitten hän paiskasi käyteastian alassuin riistatortoon ja kiljaisi
niin kovasti "iu", että Mikko pelästyi ja pudotti päreet kädestään
lattialle.
Riistan kyllin käytyä pani Mauno-setä, jolla ukko-Lauri oli
apuna, vaskisen viinapannun tulelle. He mättivät kapalla riistaa
pannuun, jonka hatussa olevat torvet he yhdistivät piipputiinun
lävitse juokseviin torviin, ja liitokset tahastettiin tiiviisti.
Piipputiinuun pantiin kylmää vettä ja jäätä. Kun riista pannussa
varistui, se nousi pienoisina pisaroina pannun hattuun ja sieltä
torvia myöten se juosta liritteli torvien alla olevaan pyttyyn.
Aika välistä lisäilivät ukot jäitä piipputiinuun sikäli kun entiset
sulivat, mättäen joskus lämminneen veden tiinusta pois. Arvaten
riistan kyllin juosseen he koettelivat tuon tuostakin harakkaa
(juoksevaa nestettä) kynnellään polttaa, ja kun se ei enää palanut,
he lakkauttivat juoksun, ottivat hatun pannun päästä, kaasivat
pannussa olevat ruvat (rankin) eri tiinuun ja mättivät uutta riistaa
pannuun. Näin riistan kaikki juoksutettuaan käänsivät he niskat
nurin, so. puhdistivat pannun, johon panivat ennen juosseen harakan,
ja juoksuttivat sen samalla tavalla kuin riistankin.
Kun kylänukot kuulivat lautamiehen talossa olevan niskat kaksin
kerroin, he tulivat sinne paniaisille. Mauno-setä otti savivadista
niveräisellä kauhalla viinaa ja antoi ukkomiehille paniaisia. Oman
talon väelle, so. vanhemmille, sekä miehille että naisille, annettiin
tuvassa paniaisia. Ryypätessään sanoi vanha emäntä:
-- Jumala siunatkoon viinaviljaa edeskinpäin ja antakoon onnea ja
menestystä.
Sikäli kuin viina oli valmistunut, mittasi lautamies sen, pani
lekkereihin ja rakkoihin (suuriin puteleihin) jotka vei huoneeseensa
joulua odottamaan. Yhteen rakkoon hän sekoitti siirappia viinan
sekaan, josta sitten tuli makeaa tahi niin kuin sitä toisin
kutsuttiin punaista viinaa.
Joulunalusviikolla oli lapsilla jo hyvin ikävä joulua. He laskivat
jokaisen päivän, kuinka mones aatonaatto milloinkin oli. Välistä he
olivat rinkisillä ja lauloivat:
Tule meille Tuomas kulta
tuopa joulu tullessasi!
Tule aatto, joudu joulu,
sekä Tahvana tavoita!
Meill on leivät leivottuina,
sekä piiraat paistettuina,
olut oottaa puolikossa,
viina leroo lekkerissä.
Onpa kystä aitassamme,
paljon pantua eloa:
sirkan siivet, torakan koivet,
permusen peräpakurat.