Siinä niemimaassa, jota Aitjärvi ja Luorikko rajoittavat, oli
vielä tämän yhdeksännentoista vuosisadan alkupuolella kylä nimeltä
Niemelä, jossa oli viisi taloa, nimittäin Lahtela, Mäkelä, Mattila ja
Perätalo. Vaikka koko kylän nimi oli Niemelä, kutsuttiin kuitenkin
varsinaisesti Niemeläksi sitä taloa, joka oli niemen kärjessä, ja
niin mekin kertomuksessamme sitä nimitämme.
Niemelä oli koko kylässä ja ehkäpä koko niillä seuduin isoin ja
rikkain talo, jossa oli perhettä viidettäkymmentä henkeä. Vanhinta
kantaa oli talon isäntä, kihlakunnan lautamies Mikko Niemelä. Hänen
vaimonsa nimi oli Riitta. Heidän lapsensa olivat Antti, Kaisa,
Eerikka ja Mikko. Isännän veli oli Yrjö, Yrjön vaimon nimi oli Liisa.
Heillä oli tytär Anni ja viisi pienempää lasta. Isännän ja Yrjön setä
oli Mauno, jota koko perhe tavallisesti kutsui Mauno-sedäksi. Hän oli
leskimies, eikä hänellä ollut yhtään poikaa, ainoastaan pari tytärtä,
jotka olivat kylässä naimisissa. Talossa eli myös isännän sisar Mari,
jota kutsuttiin Mari-tädiksi. Isännän vanha äiti Kaisa-ämmä oli
pääemäntänä talossa.
Nuorempaa kantaa oli ukko-Lauri, jonka vaimo Helka-ämmä oli
leipäemäntänä. Heillä oli kaksi poikaa, Matti ja Tuomas, joiden
vaimot olivat Elli ja Heti. Näillä oli useampia lapsia. Talossa oli
myös Mari-ämmä, ukko-Laurin veljen leski, jolla oli kuusi poikaa ja
kolme tytärtä.
Kun siihen aikaan enemmiten viljeltiin kaskea, niin karja perheeseen
nähden oli pieni. Niemelässäkin oli ainoastaan viisikolmatta nautaa,
härät ja hiehot siihen luettuina, saman verran lampaita, viisi
hevosta, kaksi isoa koiraa sekä pari emäsikaa ja puolikymmentä
tallukkaa ynnä joukko kanoja ja kukko.
Asuintupa oli iso: puolikuudetta syltä pitkä ja viisi syltä leveä,
varustettuna viidellä ikkunalla, joista toiset olivat neliruutuiset,
vaan pöydänpään ja pöydänlatvaikkuna olivat kuusiruutuiset. Tuvan iso
pöytä oli yhdestä ainoasta kuusesta, joka oli juurineen muodostettu
pöydäksi. Tyvipuoli oli ympyräinen ja kahta kyynärää leveä;
latvapuoli oli yhden kyynärän levyinen; koko pöydän pituus oli neljä
kyynärää.
Atrian aikana istui isäntä pöydän päässä ja hänen vieressään
Mauno-setä ja sitten Yrjö. Pöydän takana istui ukko-Lauri ja hänen
alapuolellaan nuoremmat miehet ikänsä jälkeen. Naiset söivät eri
pöydillä omin joukkoinensa kukin. Naisten kanssa söivät myös
alaikäiset pojat. Suurelta pöydältä noudettiin leipäpalaset pienille
pöydille. Pidoissa ja juhlatilaisuuksissa istuivat vieraat naiset
pöydän päässä ja miesvieraat alempana. Talonväki, jos ei mahtunut
yhtä aikaa vierasten kanssa, söi perästäpäin.
Paitsi pöytiä oli tuvassa leveät, honkapuusta tehdyt vankat penkit
ympäri tupaa seinäin vieressä sekä iso pöytäjakku eli pöytärahi.
Sänkyjä ei tuvassa muita ollut kuin isännän, Mauno-sedän ja
ukko-Laurin sängyt. Nuoremmat ihmiset makasivat joko penkillä tahi
lattialla, olkien taikka lisujen päällä. Joka naisella oli myös oma
jakkunsa (rahinsa). Ovensuussa pihtipielisessä oli ruokakaappi ja
toisessa pihtipielisessä oli astiahylly.
Asuntotuvan edessä oleva tupanen oli saman levyinen kun tupakin,
vaan vähän lyhempi. Siinä ei ollut alkusiaan yhtään lasi-ikkunaa,
vaan ikkunarei'issä oli juoksulaudat. Nyt oli juoksulautoihin
pantu pari pientä lasiruutua, joista himmeä valo levisi tupaseen.
Reppana oli oven päällä liki lakea. Tämä oli ennen aikaan ollut
asuintupana. Lattian alla oli syöntäomenakuoppa (potaattikuoppa).
Ovensuun nurkassa oli käsijauhinkivi lautasineen. Muuten tupasessa
pidettiin sellaisia ruoka-aineita, jotka kylmämistä pelkäsivät, sekä
kaikenlaista puuastiarojua, niin kuin olutpuolikoita, kaljatortoja
(suuria tiinuja), huhmareita, viinankeittokapineita ym.
Asuintuvan ja tupasen välillä oli porstua, jossa oli kaksi ovea.
Toinen oli karjapihan ja toinen tanhuan puoleisella sivulla, josta
mentiin huoneisiin, aittoihin ja muihin kylmiin suojiin. Porstuan
perässä, tupasenpuolimmaisessa nurkassa oli kammari vallasvieraita
varten. Siinä oli nikkarin tekemät huonekalut, kaikki punaisiksi
maalatut. Pöytä oli ikkunan alla, sen molemmissa päissä olivat
tuolit. Sänky makuuvaatteineen oli toisella sivuseinällä ja sängyn
päässä tuoli. Toisella sivuseinällä oli kaappi, jossa talon
kalleimmat kalut säilytettiin. Kaapin vieressä oli tuoli. Ovensuun
nurkassa oli pieni tiilistä tehty pystyuuni. Myös oli ovensuuseinällä
vaatenaulat. Ikkunan pielessä seinällä oli peili, jonka alapuolella
naulassa riippui puhdas, valkoinen silmäpyyhe, jonka molemmat päät
oli punaisella ja ruohonpäisellä langalla kirjaeltu. Kaisa, isännän
tytär, piti puhtaana ja lämpimänä kammarin. Muuten tämä oli se
huone, jossa vain isännällä ja hänen joukollaan oli asiaa käydä, muu
talonväki ei koskaan kutsumatta tänne tullut.
Pihan puolella oli karjakartano. Kaksi isoa lehmäläävää oli
vastakkain ja niiden välillä kuja, kaikki yhdessä katossa. Toisen
lehmäläävän sivun vastassa oli myöskin iso läävä, joka väliseinän
jakamana oli kahdessa osassa: toinen hieho- ja toinen lammasläävä.
Lammas- ja lehmäläävien välillä oli myöskin kuja, jonka perässä oli
sikopahna. Hieholäävän takana oli talli, jonka toisella sivulla oli
iso olkilato ja toisella sivulla rekikatos. Rekikatoksen sivulla oli
rouhekölsä, jossa säilytettiin rouheita: omenan (potaatin) varsia,
nauriin ja lantun naatteja, kitkentäheiniä ym. keittoheiniä. Se
oli jaettu useampaan karsinaan, niin että eri ruohot olivat eri
karsinoissa.
Tanhuan puolella oli iso makuu- ja vaatehuonerivi. Siinä oli
kymmenkunta eri huonetta, joka parikunnalla oma huoneensa. Jos poika
joutui naintaikään, niin hän rakensi uuden huoneen omin käsin.
Kuka ei kyennyt sitä tekemään, sai teettää vieraalla ja maksaa
omasta puolestaan saamatta taloudesta muuta kuin rakennustarpeet.
Tavallisesti suorittivat he työllään huoneen tekopalkan, jos kellä ei
sattunut erinomaista rahaa olemaan. Sitä poikaa, joka ei itse kyennyt
huonetta rakentamaan, pidettiin typeränä, ja se joutui hänelle
naimakontiksi.
Makuuhuone oli sisustettu siten, että peränurkassa oli hyvin
leveöistä laudoista tehty syvä rovatti (sänky), jonka pää ja kuve
olivat laudoista ja toisena kupeena ja alapäänä olivat huoneen
seinät. Päänpuolimmaisessa kulmassa oli koristeltu patsas, josta oli
laitettu päälauta seinään. Päälaudalla säilytettiin kaikenlaisia
pieniä kapineita. Peräseinällä oli seinän pituinen parvilauta ja
oven yläpuolella samanlainen lauta. Huoneen sivuseinillä kummallakin
puolella olivat vaateorret, erikseen miehille ja naisille. Laessa
olivat pienet orret, joissa virsukahat, tuohitohvelit, kengät, sukat,
kalsut, pohjalliset ynnä muut jalkineet säilytettiin. Parvilla
säilytettiin kaikenlaisia kangaskapineita niin kuin pirtoja, niisiä,
reikuloita, kiinnitysvaajoja, sukkulaisia, sydänvarpasia, päällys- ja
tiuhtapuikkoja, hiulia, kaiteita ym. kuin myöskin keloja, käpyjä,
kalvosia, koirasia, rihma- ja tuohikeriä ja käähkäröitä ja muuta
pientä rihkamaa. Sivuorsilla säilytettiin pitovaatteita, niin
kuin paitoja, housuja, liivejä, takkeja, ristlappeja, turkkeja,
viittoja, vöitä ym. Vaatetiinussa naiset säilyttivät huntunsa,
liinaviittansa, esiliinansa, pääpyyhkeensä, kintaansa, lapasensa,
sormikkaansa, hienot ompeluvyyhtinsä, keskentekoiset nypläystyönsä
niin kuin nyytingit, teko- ja makkarakaulukset, viipulavyöt, tertut,
sukkanauhat ym. Lippaassa säilytettiin nastat, tinavyöt, palmikot,
liikaset, tuohisykeröt, yliset, hienot hunnut, soljet, sormukset,
kirkkovöyliset ynnä muut pienet rihkamat. Miehillä oli lukolliset
kirstut, joissa he säilyttivät omia pieniä tavaroitaan.
Huonerivin päässä oli jauhoaitta. Ulompana oli kaksi vilja-aittaa.
Loitompana mäen törmällä oli riihi ja kylkiäinen, jossa säilytettiin
ruumenia. Järven rannalla oli sauna ja kota. Kun vielä mainitsemme
romuhuoneen, jossa kangaspuut, kerinlaudat, seinänaulat, kehät,
syrjät, sukset, vokit (rukit), lipsut, loukut ym. puukolittimet
säilytettiin, sekä lehtikölsän, jossa lehtiä ja tukkuja säilytettiin,
niin olemme kartanon luetelleet. Ulompana rannassa olivat merta- ja
nuottalavat.
Toisissa taloissa oli pienemmät tuvat ja neliruutuiset pienet
ikkunat. Myös oli niissä pienempi perhe ja sen mukaan muukin talous
pienempi. -- Luorikon toisella puolella sijaitsi Tinnon kylä, jossa
oli kaksi isoa taloa. Ne kuuluivat Niemeläisten kanssa yhteen
nuottakuntaan.