9. Hiusharjani, jotka unhoitin. Ehkä saatavana samalla kuin
yötakkikin;
10. Yksi tai kaksi kaulahuivia. Muuttumatta sinun uskollinen
Isidorisi.
J. K. Sopivaisuuden vuoksi luulen olevan syytä julistaa jo
nyt eroavani Suuresta Neuvostosta. Kuitenkin tunnen tarvetta
seurata asioita niin hyvin kuin mahdollista. Ehkä appiukko olisi
niin hyvä ja toisinaan antaisi minulle tietoja tärkeimmistä
keskusteluista ynnä toimittaisi minulle istuntokertomuksia."
"Kiitos luottamuksesta!" murisi Martti Salander. "Oletko sinä
lopussa, Maria?"
"Kyllä, Jumalan kiitos!" vastasi tämä ja pani kirjeen pois. "Kuinka
sinua, Setti, kirje miellyttää? Aiotko lähteä ostelemaan pyydettyjä
tavaroita?"
Kirjeen lähettäjän puoliso sanoi, nenänpää huomattavasti kalpeana:
"Minulla on vilu, minä menen vuoteeseen! Hyvää yötä jokaiselle!"
"No, veli Möni, eikö hänkin ole humoristi?" sanoi Martti, kun toinen
tyttäristä oli poistunut.
Wighart oli pannut jo sikarinlopin pois. "Ei, siinä lakkaa jo pila!"
sanoi hän ällistyneenä, "astia syltättyjä väskynöitä kukisti minut
kokonaan!"
"Eidamerjuusto ja paperi tutkimuksia varten ei sekään ole hullumpaa,
samoinkuin neuvoston keskustelut!" huokasi Salander. "Ei jälkiäkään
häpeästä tai katumuksesta, pelkkää pöyhkeyttä vain! Minusta tuntuu
aivankuin istuisimme ontolla maankamaralla!"
"Ei nyt heti niin epätoivoisesti!" tyynnytti äiti, "jos muutamain
päät ovatkin onttoja, niin voi maa toki vielä vähän aikaa kestää!
Mutta huomenna minä kuitenkin aion mennä Varpuseen katsomaan, kuinka
vanhukset voivat! Ehkä se on paremmin paikallaan käydä siellä hitusen
lohduttamassa!"
"Hyvin puhuttu, rouva!" sanoi Wighart. "Minä olin eilen taas kerta
rauhantuomarin luona Punaisessa miehessä, hänellä on taas jaloa
nuorta viiniä; mies on tosin jo valkea päästään, mutta yhä vielä
hilpeä! Siellä minä kuulin, että rouva Weidelich oli joutunut vuoteen
omaksi, kun toisen pojan pako tuli tiedoksi ja että ukko Weidelich
kuljeksii kuin varjo pitkin seiniä. Mutta yhäti kuului hän olevan
työssä, vieläpä nousevan tuntia aikaisemmin ylös ja menevän myöhemmin
maata, aina äänetönnä, puuhaillen kaikkea mahdollista, ikäänkuin
sillä onnettomuuden tahtoisi karkoittaa tai tapahtumattomaksi tehdä.
Ja sen ohessa huolehtii hän vielä vaimostaan ja tämän hoidosta! Mutta
nyt min' en tahdo teitä, hyvä herrasväki, enää kauemmin rasittaa!
Pysykää terveinä ja rauhallista yötä! Mutta kuinkas siinä kirjeessä
nyt olikaan, juolahtaa tässä vielä mieleeni. Katsotaanhan!"
Hän otti vielä auki olevan kirjeen ja luki.
"Aivan niin, siinähän se on! salamimakkaraa, suurta puoli, pientä
kokonainen! Se kuuluu sentään hullunkuriselta! Hyvää yötä vielä
kerran!"