Edelliset. Nathalia.
NATHALIA (kuivan särmikäs vanhapiika). Päivää;, rakkaat sukulaiset!...
Oo, mitä pitikään minun vanhojen silmieni nähdä!
SEBASTIAN. Niin, rakas sisko! Sellainen häpeä; sellainen skandaali!
Minä en löydä sanoja!
ROUVA. Minä olen aivan suunniltani! Aivan muserrettu! Kuka olisi
sellaista uskonut.
NATHALIA. Sinä olit liian heikko, Klara! Sinä et herättänyt
tyttäressäsi tarpeeksi kunnioitusta ja terveellistä pelkoa.
ROUVA. Kuka uskaltaa sanoa, etten kasvattanut Ceciliaa terveitä
periaatteita silmällä pitäen? Ehkä liiaksikin... Sillä minua vaivaa
epäilys, että juuri se vieroitti hänet minusta ja saattoi ensimäisen
seikkailijan syliin.
SEBASTIAN. Kaikki on luutnantin syy. Hän oli vanhempi ja kokeneempi.
ROUVA- Ja kuinka hyvin tuota herraa kohdeltiin meillä! Aivan kuin
läheistä sukulaista. Ja että hän ilkesikin!...
NATHALIA. Sinä kasvatit käärmettä povellasi, Klara!
SEBASTIAN. Mutta missä ihmeessä viipyy Osvald! Tämä on jo liikaa!
NATHALIA. Se juutalainen! Häntäkö meidän pitää odottaa?... (Osvald
tulee kuin höyryveturi.)