"Kuulehan nyt kultani minua,
ikävöinyt olen minä sinua.
Hei kuk kuk kuu! Hei kuk kuk kuu!
Hän nukkuu!"
KIVEKÄS (havahtuu, juo lasinsa ja nousee). Mi-minä pistäydyn hk-hiukan
poissa. (Menee horjuen kamariin.)
HANNU. Tuon miehen jalat eivät ole yhtäparia, taikka sitten eivät ole
minun silmäni!
RAHKONEN. Toveri on hiukan väsähtänyt.
HANNU. Mutta me kaksi emme väsähdä! Hei kippis, vanha veijari!
RANKONEN. Olkoon menneeksi! Te olette hitonmoinen toveri pöydässä.
HANNU. Hitonmoinen, se on oikea sana! Ja sen päälle hitonmoinen
siemaus! (Juovat.) Meneppäs Kalle katsomaan, minne se toinen etsivä
sielu hävisi! (Kalle menee kamariin ja Hannu laulaa.)
Perjantaina pappilaan, Pollella tulen sua hakemaan! Hei kuk kuk kuu!
Hei kuk kuk kuu! Hän nukkuu!
KALLE (tulee) Nukkuu kuin kivi!
HANNU. Miehestä tuli nahka! Rauha kaatuneelle; me pojat valvomme!
(Juovat.)
RANKONEN. Minä me-menen katsomaan sitä toveria! (Nousee ja horjuu
kamariin.)