HANNU (tulee perältä juosten ja langeten; on hyvin hengästynyt ja
peloissaan). Hitto periköön koko immenryöstön!... Minä olen jo aivan
lopussa ennenkuin ollaan edes hienossa alussakaan! Talon entisenä
isäntänä minun piti suostutella koiria, mutta sainkin sangen
koiramaisen vastaanoton. Vanha "Farao" tunsi kyllä minut ja heittäysi
ystäväksi. Mutta sitten tuli muristen uusi farao, joka ei Joosepista
mitään tiennyt, näytti kaksi riviä kauhistavia hampaitaan ja aikoi
pistää minut yhdeksi suupalakseen... Jollen olisi ottanut sääriä
selkääni niin olisinpa nyt mennyttä miestä... Niin, niin, vikkelyyttäni
saan kiittää, että yksi vihreä vesa vanhasta sankarillisesta sukupuusta
säästyi maailmalle... Huh, kun jokainen jäseneni aivan ui kylmässä
hiessä ja vapisee kuin haavanlehti. (Istuu tien vierelle ja huoahtaa.)
Jospa nyt olisin "Kukkuvassa kellossa" ja pari purkkia olutta edessäni.
Heta ei tosin ole mikään sulotar, mutta joka tapauksessa enkeli
kahlekoiraan verraten... Jospa vain pelastun täältä ehjin nahoin, niin
lupaan pyhällä aatelismiehen sanallani, että omistan kaikki jälellä
olevat parhaat vuoteni yksinomaan hyväntekeväisyystarkoituksiin.
(Kuuluu askeleita; Hannu piiloutuu kauhistuneena pensaan taakse.) Joku
tulee!... Minä olen hukassa!... Olen mennyttä miestä...!