Hannu. Heta y.m.
HANNU (heiluttaen rahoja Hetan edessä). Mitä sanot näistä, Heta
pulmuseni? Rotannahkoja, aivan uusia rotannahkoja! Sellaista se on, kun
on hyvää sukua ja ylhäisiä tuttavuuksia!
HETA (hyvillään). No ole jo tuossa! Paljonkos noita nyt on!
HANNU. Niin sitä käy, kun ihmisellä On entisyyttä ja sivistystä! —
Mutta minunhan pitääkin tänä iltana lähteä talosta. Niin kuului tuomio.
HETA. No otitko sinä sen nyt niin vakavalta kannalta. Ole höpsimättä
tuossa! Et sinä kotoasi minnekään lähde!
HANNU. Mutta entä jos pistäisi päähäni lähteä. Sinä olet hiukan
pirunnahkainen heilu, Heta. Ja sinä olot haavottanut minua syvästi.
HETA (hyvitellen). No, mitä sinä tuosta iäkseen kaivelet! Suuttuuhan
sitä toisinaan ihminen tällaisessa elämässä!
HANNU. No, olkoon! Kun on ihmisellä luonteen aateluutta, niin sitä
unohtaa helposti loukkaukset. Mutta sinun pitää laittaa kunnolliset
eväät matkalle. Juomaa ei saa puuttua.
HETA. Sinä saisit heittää vähemmälle nuo juomat. Vai vielä matkalle, se
on jo liikaa.
HANNU. No, no, Heta! Älä nyt turhia intoile, vaan laita mukaan! Yö on
kylmä ja autossa voi vilustua. Kas niin, Heta, pikku puimiseni, älä nyt
nökötä. Laita Hannu pojalle oikein rennosti evästä mukaan! (Taputtaa
häntä.) Se on päätetty, eikö niin?
HETA (hyvillään). Ole siinä!.. Vanha mies!
HANNU (kiertäen kätensä Hetan kaulaan). Mutta nuori sielu!