Edelliset. Sebastian.
SEBASTIAN. Jaha, herrat siis lähtevät! Olen syvästi pahoillani ettemme
voineet paremmin vastata toiveitanne.
EDVIN. Olette liian ystävällinen, herra!
SEBASTIAN. Minä ymmärrän niin hyvin teitäkin. Nuoruus ja kuuma veri
yhdessä aikamme hämmentyneiden käsitteiden kanssa.
ARVO. Aivan niin. Hän tulee kyllä tyynemmin ajateltuaan järkiinsä.
SEBASTIAN. Minä toivon sitä... Tämä tuntuu teistä ehkä liian ankaralta.
Mutta meillekin on isiemme perintö, nimemme, kallis asia.
EDVIN. Juuri niin, herra! Minä tunnen yhden sen nimisen, joka maksoi
siitä perinnöstä viisikymmentätuhatta markkaa. Sievä summa, vai
mitä?... Hyvästi!... Palvelijanne, herra! (Menevät.)