CECILIA. Oo, minä arvaan! (Menee hänen luokseen.) Äiti ei siis
suostunut?
EDVIN. Ei.
CECILIA. Se ei voi olla mahdollista! Pitäähän äiti niin paljon sinusta.
EDVIN. Lapsi... jospa hän pitäisi vähemmän!
CECILIA. Tätä minä en ymmärrä!
EDVIN. Hyvä olisi, ettet koskaan sitä oppisi ymmärtämään! (Nousee
kävelemän.)
CECILIA. Etkö sinä oikein selittänyt...?
EDVIN. Kyllä Cecilia! Aivan varmaan sen tein. Mutta hän haki sinun
setäsi ojentamaan minun harhalle menneitä käsitteitäni. Onhan hän sinun
holhoojiasi, tuo... kunnioitus sinua kohtaan estää minua sanomasta mitä
hänestä ajattelen.
CECILIA. Minun on vaikea tätä käsittää. Enhän minä sitä kummastele,
että setä... mutta että äitikin!
EDVIN. Vetosi juuri setääsi... Sitäpaitsi sinut on luvattu toiselle.
CECILIA (kauhistuen). Kenelle?
EDVIN. Herra Osvaldille.
CECILIA. Ei koskaan! Ennemmiln vaikka järveen!
EDVIN (surullisesti). Cecilia parka! Mitä sinä voit näitä itsekkäitä
omaisiasi vastaan?
CECILIA (lujasti). En ainakaan anna pakoittaa itseäni!
EDVIN (sulkien hänet syliinsä). Sinä olet erinomainen tyttö, Cecilia!
Oikea ruusu tässä nokkospesässä! En mistään hinnasta tahtoisi sinusta
luopua!
CECILIA (kietoen kätensä hänen kaulaansa). Eihän sinun tarvitsekaan,
Edvin! Eihän Edvin! Minä pidän sinusta niin sanomattoman paljon!
Rakastan sinua kaiken uhalla! Rakastan, rakashan!
EDVIN (suudellen häntä). Ja minun sinä olet, Cecilia, niin totta kuin
olen rehellinen mies! — (Havahtuen.) Mutta ei, minun täytyy lähteä! Ei
ole kunniaksi miehelle viivytellä talossa tällaisen tapauksen jälkeen!
CECILIA (kietoutuen lujemmin häneen). Sinä et saa mennä, Edvin! Minä en
laske sinua!
EDVIN. Etkö sitten käsitä, että tällainen tapaus on miehelle sama kuin
ulospotku?
CECILIA. Koska me sitten tapaamme taas?
EDVIN. Niin, se on totta!... Mutta minä en sille mitään voi' Se on
sinun ja sattuman vallassa!
CECILIA (itkien). Mitä minusta sitten tulee? Jos sinä jätät minut, niin
minä en tahdo elää!
EDVIN (tuskallisesti). Mutta mitä me sitten teemme?
CECILIA. Vie sitten minut ennemmin mukanasi!
EDVIN. Ja sinulla olisi rohkeutta lähteä?
CECILIA. Tuhat kertaa ennen kuin jäädä tänne! Oo, sinä et aavista
kuinka kuollutta ja kolkkoa tämä elämä on.
EDVIN. Ja sinä olisit valmis minun tähteni luopumaan kaikesta.
CECILIA. Ainoa, mikä kiinnitti minua tänne, oli äitini;. Mutta
koska hänkin niin vähän välittää minun onnestani, niin voin luopua
hänestäkin. (Arvo tulee.)