Edelliset, Osvald.
OSVALD (noin 45-vuotias pyylevä mies. Käytös pöyhkeä ja rehevä kuin
miehen, joka on tullut tuntemaan rahan voiman. Koettaa käyttäytyä
kuin hieno mies, mutta alkuperä voittaa.) Hittoko sinua riivaa veli
Sebastian, kun pötkit tiehesi kesken peliä!
SEBASTIAN. Mutta emmehän voineet laiminlyödä vieraitamme, hyvä serkku!
OSVALD. Nyljit ensin minut kuin oravan ja sitten kun onni kääntyi
luikit tiehesi! Onko se aatelismiehen tapaista, minä kysyn?
SEBASTIAN (ärtyneesti). Minä luulen, että sinä et kelpaa minua
opettamaan siinä asiassa!
OSVALD. Mutta minä kelpaan puijattavaksi, sinä kanalja! Mitä?
SEBASTIAN. Minä toivon, että säästät minua noilta moukkamaisilta
nimityksiltäsi!
ROUVA. Ettekö voisi säästää tuota kiistaanne sopivampaan tilaisuuteen?
OSVALD. Suokaa anteeksi! Mutta minun on riideltävä heti pakalla, kun
asia tapahtuu. Muuten siitä ei tule mitään. Minulla on niin siivottoman
hyvä luonne!
SEBASTIAN. Minä vetoan näihin herroihin.
OSVALD. Herrat kyllä tuntevat siksi paljon pelitapoja, etteivät sinun
menettelyäsi hyväksy.
ARVO. Meidän on todellakin vaikea asettua tässä tuomariksi. Mutta jos
herrat suvaitsevat, tulen peliin kolmanneksi. Ja voitte olla varmoja
siitä, etten nouse ensimäisenä pöydästä.
OSVALD. Se on miehen puhetta! Mutta sinun on tultava myöskin, Sebastian.
ARVO. Tietysti. Annetaan pelionnen ratkaista.
SEBASTIAN (vastenmielisesti). No, mennään sitten, vaikkei minulla nyt
olisi aikaa! (Poistuvat).