CALLIAS: (on avannut pergamentin). Caesar, sinä käsket unohtamaan
itseäsi. Kuule mitä kirjoittaa vastaukseksi sinulle Rooman senaatti!
Kuule kuinka Rooman kansa sinua rakastaa: »Oo, caesar, niinkuin nopean
myrskytuulen ajama pilvi paneutuu auringon eteen, varjoten valoisat
seudut, niin sanoma sinun sairastumisestasi on äkkiä pimittänyt Rooman.
Levottomina vaativat kansanjoukot tietoja sinun tilastasi. Oo, älköön
tämä tauti kauan erottako sinua sinun Roomastasi, joka ikävöi nähdä
jälleen sinua,--joka jumaloi sinun nimeäsi ja ikiajoiksi on siihen
kiinnittänyt tuomionsa sinusta: amor ac diliciac generis humani, sinä
ihmiskunnan rakkaus ja sulo!»
(Heittää pois pergamentin) Mitä minä näen? Caesar, kuulitko sinä mitä
luin? Caesar, sinä et vastaa! (Kumartuu Tiituksen luo, tunnustelee
häntä).
Kuollut!
(Esirippu).