Eihän mikään sido oikeata valtiasta ja rehellisiä alamaisia
lähemmäs toisiinsa kuin suosio ja keskinäiset liitot; eikä
myöskään tiedä omasta arvostansa huoliva kansalainen ja ihminen
jäykemmistä siteistä, kuin valan kovat sitomussanat ovat. Jospa
valaa herjettäisiin valana pitämästä, ja sanainsa syömiselle ei
enään annettaisi palkkioksi ylenkatsetta ja inhoa, niin olisivat
järjestyksen solmut auenneet ja yhteisöelämä hajoamaisillansa. Walan
arvosta seuraa myös, ett'ei sitä saa vannoa muut eikä vaatia muilta,
kuin jotka voivat vannoa valansa omantuntonsa ja mielipiteidensä
myöntäessä. Alatipa sanan palveliatkin saarnastuoleiltansa ja
oikeuden käyttäjät istuimiltansa muistuttelevat rahvasta valan
painosta ja arvosta. Mutta näiden aikain uusi hallitus unhotti
tämän, taikka ei huolinut siitä; se piti sitä päinvastoin oikein
"otollisna keinona", ja saattoi itsensä siten syypääksi älyttömään
ja luonnottomaan siveys-opillista lakia rikkovaan työhön, kuin valan
väkisin-ottamiseen. Eikö Wenäjän hallitus ymmärtänyt sen valan
heikkoutta, joka pakolla otettiin sodan vielä riehuessa ja aikana,
jona Wenäjän vallan vastaisuus Suomessa näytti olevan melkeen
sumuin saartamana? Tuttuhan oli Suomen kansan luottamus Ruotsin
valtakuntaan; mitä se siis maksoi, pakolla ottaa Ruotsin alamaisilta
valaa, ennenkuin sodan loppu oli aavistettavanakaan? Eihän lie
ollut toivoa eikä toivomistakaan saada Suomalaisia pakko-valan
kautta Wenäläisiksi, varsinkin kun vapaehtoisesti olivat vannoneet
uskollisuuden valansa Ruotsin vallalle ja valtiaalle.
Luonnottomuus ja virhe ovat aina luonnottomuus ja virhe; mutta
vasta kun valan otto tuli Pohjanmaalle, aukenivat kentiesi monen
silmät oikein arvaamaan tätä oivallista käytöstä, "otollista
keinoa". Pohjalaiset näet eivät suosiolla tahtoneet sitoutua
tämmöisellä pakkovalalla, siltä he ovat aikain kuluen enemmän
kentiesi kuin muut heidän kansalaisensa oppineet arvaamaan ja
rakastamaan vapauttansa; he näet luulivat orjuuden olevan tämän valan
seurauksena. Sitä vastaan ovat itäisemmät rajamaakunnat saaneet aina
tavan takaa kukistua vihollisen alle, ja toiset maakunnat olivat
enimmästi saaneet osaltansa oppia ja kokea vapasukuisten heimojen
usein itsepäistä valtaa, josta kansan mieli aikoja voittaen tuli
alakuloiseksi ja muutoksia, mullistuksia räpähtämättömin silmin
katselevaksi. Siis voivat he tunnottomampina ja kylmemmillä tunteilla
katsella tätäkin uutta isäntää, olletikkin kun eivät tienneet koko
sodasta paljon muuta, kuin että sotajoukkoja kulki läpi heidän
seutunsa; mutta Pohjalaiselle ei se voinut tuntua niin.
Koska eivät asukkaat useimmissa muissa maakunnissamme, joissa
vala ensiksi otettiin, panneet niin paljoa vastaan tätä pakolla
vannottamista, niin voidaan kentiesi kreivi Buxhövden'ille, "jota
kaikkien häntä tuntevien Suomalaisten täytyi rakastaa", suoda
tämä työ anteeksi hänen seikoista tietämättömyytensä ja asiain
arvaamattomuutensa vuoksi. Mutta kenraali Orloff-Denisoff ja Demidoff
tiesivät ja näkivät kaikki; heille siis ei sovi niin helposti antaa
anteeksi tätä siveyttä loukkaavaa työtä, heidän ottaessaan pakolla
uskollisuuden valaa, ennenkuin uusi vannottaja oli voittanut maan ja
kaikki toivo isänmaan-rakastajalta sammunut.
Älkään kukaan luulko tämän valan vannotun vapaehtoisesti sielläkään,
missä ei julkisesti pantu vastaan. Kuni äsken sanoimme, ei rahvaan
enemmistö, totuttuansa olemaan jonkun valtakunnan tai yksityisen
hallussa, huolinut isännän muutteesta; hepä olivat enimmästi sodan
jaloistakin poissa. Wirkamiehillä ja papeilla taas oli joitakin
ulkonaisia syitä riitelemättä suostua väkevämmän vaatimuksiin, kun
heidän monen tilansa, onnensa oli saman väkevämmän käsissä; mutta
kuitenkin tekivät hekin sen epäilemättä huo'aten. Waan kun valan otto
kerkesi Pohjanmaalle ja Pohjalaisen tuli vuoro vannoa, muisti hän
entisen valansa eikä ollut hetikään vielä toivotonna oman entisen
hallituksensa voitosta. Hän ei myöskään ajatellut apeilla tunteilla
sitä aikaa, jos tuo tulisi isännäksi, joka aina ennenkin käydessään
oli jättänyt hävityksen asukkaille ja hirmuja itsensä muistoksi.
Siksipä syntyikin riitoja, jotka vasta miekka ja tuli ratkaisi.
Myönnettävä on, että tämä vastaan-pano ei ollut älykkäästi tehtyä
järjen työtä, jonka lopullisia seurauksia etenkin ei edeltäkäsin
odotettu, mutta se on aina kantava kaunista todistusta kansan
isänmaallisista ja esivallallensa uskollisista tunteista, jos väliin
sattui niinkin, että vimma valtasi säveliäisyyden ja ihanan innon
sian. Warsinkin rahvas Pohjalassa oli liian jäykkää sujuttamaan
itseänsä ja mieltänsä laittomuuden alle; sillä vasta rauhan tultua
vihollisten käytös ja vannoitus herkesi olemasta laittomuutena ja
muuttui päinvastoin lailliseksi asiaksi, kun Ruotsin kuningas päästi
Suomalaiset hänelle vannotusta valastansa.
Tehoisimpia syitä kansan riitelemisiin oli tämä valan vaatiminen.
Toukokuussa heitä jo vaadittiin vannomaan, mutta jo silloin katsoivat
asiata laittomuudeksi, kuten sopikin; he eivät vannoneet. Toiseksi
on ajateltava, kuinka karvaalta se tuntui eteläisen Pohjanmaan
Ruotsalaisille erota Ruotsista ja joutua emävallan tuimimman ja
silloin raaimman vihollisen käskettäväksi. Jo äsken näimme ajan ei
olevan otollisen, ja siis arveli moni valasta niinkin, että, lopun
vielä tietämättömissä ollessa, Wenäläisten julistamat edut voivat
helposti muuttua yhtä suuriksi vahingoiksi, ja heidän uhkaavat
rangaistuksensa yhtä suuriksi palkkioiksi. Siinä kyllä syitä
pidättämään kansaa vannomasta; mutta siinä myös syitä valmistamaan
talonpoikain tulevia liikkeitä. Tuli vielä samalta viholliselta käsky
antaa kaikki aseet hänen tallehdittavikseen. Talonpojat kun eivät
tienneet mistä hyvästä tuon tekisivät, vihastuivat vieläkin enemmän,
arvellen heiltä aseita vaadittavan, jotta sitten heidän kanssaan
voitaisiin menetellä miten mieli tehnee: he eivät antaneet. Olipa
vielä toinenkin samanlainen käsky tullut, joka vaati heitä antamaan
aluksensa, yksinpä airotkin samalle viholliselle. Tässä käskyssä
näkivät muutamat esteen yhteydelle veljiensä kanssa Ruotsissa, toiset
väittivät vaan vihollisten sulan ilkeyden synnyttäneen tämän käskyn.
Pane siihen sitten vielä lisäksi alituisia majoituksia, kuormastoin
vedättämisiä, joissa hevoiset ja kärryt usein menivät sitä tietänsä;
muutamaa niistä vielä muistellaan nimellä "pitkä syyti". Nämä
kaikki seikat pantua yhteen, eikö ehkä seljenne heidän sotaisten
vehkeittensä tuleentumisen syyt. Odottamatonta ei se lie ollut
vannottajainkaan omille tunnoille, koska kohta käskettiin ilmoittaa
jo Wenäläisten hallussa oleville virkakunnille, missä ja milloin
rahvas joukottain kokoontui, mitä se toimi j.n.e.
Mutta jättäkäämme jo tämä syiden tarkastaminen, katsellaksemme syiden
seurauksien ensimäisiä alkuja, talonpoikain ensimäisiä liikuntoja,
-- syitten sytyttämiä seurauksia, jotka ensin kydettyänsä nyt ulkoa
sattuvan tuulen vaikutuksessa virisivät palona leimuamaan.