A) Kahakat Kälviällä v. 1808.
B) Kenraal-adjutantti Bergenstråle'n retkestä.
C) Etelä-pohjalaisten sotaiset vehkeet v. 1808.
D) Hajapaikkaisia liikkeitä v. 1808.
I. Tapahtumia Saarijärvellä.
II. Kahakka Kapeen sillan luona Laukkaalla.
III. Tapahtumia Laukkaalla Walkolan kylässä.
IV. Koiviston tappelu Toukokuun 29. p.
V. Tapahtumia Keuruulla.
VI. Kahakka Alahärmässä.
VII. Kahakka Kantin keskievarissa.
VIII. Kahakka komppania-lakealla Ruovedellä.
IX. Tapahtumia Rautalammilta.
Viiteselitykset.
Alkulause.
Harvoin alhaisen sotilaan ansio tulee tai voikaan tulla historian
palstoihin, ja maamiehen pyrinnöt vielä harvemmin. Yhtäkaikki ne
kumpikin, ja varsinkin jälkimäiset, ovat kumoomattomia todistuksia
kansan hiljaisesta taistelusta olonsa ja elonsa edestä, ovat
etenkin tässä ikimuistettavassa uros-näyttelyssä liikuttavia ja
välttämättömiä välikuvauksia. Siveydellisessäkin suhteessa näyttää
jokapäiväisten tapahtumien kertominen olevan yhtä painavasta
vaikutuksesta kuin koskaan valtahistoriat, kun itsensä varjelemisen
into, rakkaus entiseen hallitukseen ja isämaanrakkaus synnytti nämä
rienteet, jotka alati ovat olevat sitä lähempänä rahvasta, kuin
ovat rahvaasta saaneet syntynsä. Jos asiaa katsoo sillä silmällä,
eivät kertomat rahvaan sotarienteistä suurin tarvitsekaan muuta
puolustusta, ja samassa näidenkin Muistelmain ilmestymisen oikeus
myönnetään.
Haastanen ehkä ensin sanasen näiden Muistelmain keräyksestä
ylipäätänsä. Käydessäni useamman luona, sain tietää hiukan siltä
toisen tältä. Mutta näiden tietoin sovittaminen ja järjestäminen ei
ollutkaan helpointa, kun huomasin ukkoin juttuin ei pitävänkään yhtä,
kun huomasin äijä parkain muistin jo ajan hävityksistä pettävän.
Ei siinä muuta neuvoksi kuin panna jokaisen jutut rinnan ja sitten
seurata niiden antamia tietoja, jotka puheissaan paraiten sopivat
historian kertomuksen ja toistensa kanssa yhteen, ehkä asuivat eri
suunnilla pitäjäässä ja siis arvattavasti eivät olleet kuulleet
ainakaan kaikkea toisiltansa. Tämä oli, pait monta muuta seikkaa,
vaikeimpia töitä, joka vaati useampia käymisiä saman vanhuksen luona,
jotta saisi kaikki järjelliseen juoksuun ja tiedot sekä varmemmiksi
että täydellisemmiksi. On tuokin tukalimpia hankaluuksia, kun moni
vanhus pelkää haastella kaikki mitä tietää, juttelee vaan päällisin
puolin eikä muta kuulekkaan jos sattuu kyselemään asioita, joita
hän pitää vaarallisina ja siis salaa. Niinpä satuin, tultuani
puhuttelemasta muutamaa vanhusta, kuulemaan hänen virkanneen:
"Kyllä mulla olisi ollut paljon enemmänkin selvittämistä, vaan en
uskaltanut. Kuka sen tietää mikä seuraa, jos näin vanhoja asioita
rupeaa selvittämään, ja mikä niiden kerääjälläkään lie mielessä."
Harvoin semmoisissa tiloissa auttaa vakuutukset, ja parasta olisi
jos osaa ikäänkuin leikitellen saada jutun matkaan. Moni ehkä luulee
esim. Kälviän kahakkain kertomissa löytävänsä jotain ala-upsieri
Hake'n tappeluista Järvenaution taloissa Kälviällä ja jälemmin
Ala-vetelissä, mutta hänen töistänsä en ole saanut edes sen vertaa
kerätyksi, että voisin häntä mainita ollenkaan: vaan harva tuntee
nimen, ja tuskin kukaan mitä hän on toiminut.
Kälviän muistelmat olivat minulla jo ennalta kerätyt, kun kesällä
1864 pääsin avarammalle keräys-matkalle. Ensinnä vaelsin pitkin
Etelä-pohjamnaan rannelmia Koivulahdelta Sidebyy'n seurakuntaan
saakka. Koivulahdellahan kenraal-adjutantti Bergenstråle astui maalle
ja marssi sieltä Waasan kaupunkiin. Sulvan, Maalahden, Petäjälahden,
Korsnäs'in, Närpiön, Pirttikylän ja Teuvan seurakunnathan ovat
olleet kaikki talonpoikaissodan tappelu-tantereina ja muutoinkin
sodan jaloissa, joten sieltä siis aineita kyllä. Lapvärtistä olisi
myös ollut yhtä ja toista tallentamista, mutta kokoelmiani sieltä
kohtasi kova onni, joka, pahoin kyllä, usein kohtaapi töllistä
toiseen jalan kuljeskelevaa ja jollekkin paperille saatuja tietojansa
panevaa kerääjää. Pait sitä onkin tärkein muistelma Lapväärtissä
tämän sodan ajasta, nimittäin tappelu siellä Elokuun 29 p., tarkoin
selitetty sekä Montgomeryn että Brakel'in historiassa. Sieltä
pitkitin matkaani Ömossa'n keskievariin ja Sidebyy'hyn, tapahtumia
sieltä keräilläkseni. Niistä tuskin puhumistakaan, kun en saanut
tietää senkään vertaa mitä jo ennen on tuttua eikä yksityisyyksiä
ollenkaan, muuta kuin jonkun julmuuden, jotka tässäkin sodassa
olivat niin yleisiä varsinkin vihollisen puolelta, ett'ei niistä
juuri kehtaa yksinänsä haastaa mitään. Sidebyy'stä poikkesin Isojoen
läpi Karvian ja niin Parkanon seurakuntiin, jossa sain tietoni
tapahtumista Kantin keskievarissa. Kurun kappelissa supenivat
sotajutut epäselviin kertoelmiin majuri Eek'in onnettomuuksista ja
vältvääpeli Roth'in urostöistä. Ruovedellä tapasin muutamia viime
sodan aikuisia vanhuksia, jotka itse olivat olleet Ritoniemen eli
Komppania-lakean kahakassa ja kertoivat asiat niinkuin itse olivat
älynneet ja nähneet ne, ehkä heidän kertomansa eroaa muista jo
ennemmin tehdyistä, kuni vasta paremmin näkyy. Kun en mielestäni
voinut saada luotettavia tietoja muista Roth'in vehkeistä, heitin
ne siksensä, koska ne jo ennen ovat kerrotut. Ruovedeltä tulin
Keuruulle, jossa kerrottiin kahakasta Hoskarin keskievarissa, rovasti
Rosenbach'in rääkkäyksistä j.n.e. Siellä satuin saamaan käsiini
muutaman vanhemman, entisen kirkkoväärtin tekemän, kynäilyksen näistä
asioista; paha vaan että kertoelmasta ei enään ollut monta lehteä
jälellä. Matkattuani Kuivasmäen, Jyväskylän ja Laukkaan kautta,
jossa tiedustelin yhtä ja toista, tulin Saarijärvelle, jossa sain
tiedot Pohjanmaan talonpoikain hyökkäyksestä vihollisen kuormastoa
ryöstämään. Liimattalan kylän ja Sumiasten seurakunnan kautta tulin
Rautalammille, jossa vielä sain vähän tietoja v. 1808-1809 sodasta.
Se, minkä Suonenjoella, Kuopiossa ja Maaningalla sain, oli aivan
vähästä arvosta ja jo ennen tuttua. Siihen kuulustelemiseni v.
1808-1809 sodasta melkein taukosivatkin. Kesäni oli jo kyllä kulunut
edellisillä matkoillanikin ja siis en kiireellä paluumatkallani
ennättänyt enkä suurin huolinutkaan tiedustella suurista
tappelukentistä, niinkuin Lintulahdella, Salmella ja Lapualla. Tiedot
näet semmoisista valtatappeluista eivät mielestäni ole rahvaan
hallussa, varsinkin kun se tappelun aikana ainakin enimmäksi oli
paossa; sitä vastaan ovat ne jo kyllä tarkoin kerrotut Montgomery'n
historiassa, joka tosin, ehkä ylimalkaansa kyllä tarkka ja
täydellinen, ei ole sekään ilman virheittänsä. Sivu-tapahtumia olisin
kentiesi voinut saada, mutta, ehkä hekin ovat arvosta, en ennättänyt,
kuni sanoin jo äsken. -- Maininnen tässä tuonkin ehkä vastaisille
saman aineen kerääjille, jotta Saarijärvellä itää kohden enemmän
muistellaan ison vihan tapahtumia ja jutellaan enemmin kivekkäistä
kuin tästä sodasta.
Mennä vuonna vielä ei ollut aivan myöhäinen kokoilla viime sodan
tapahtumia, mutta sen kyllä kuuli ja huomasi, että monta tärkeätä
tietoa on vaipunut multiin. Wielä satuin useimmiten saamaan tietoni
vanhuksilta, jotka itse olivat toimineet ja puuhanneet tässä
sodassa, ehkä monen muisti jo oli ijästä ja ajan vaivaloisuuksista
hämärtynyt. Niin on muutaman vuoden perästä tämmöisten seikkain
keräileminen hyvin vaikeaa, jos ei aivan mahdotonta, kun näiden
kuluneitten, milloin riemuin kulloin polon, päiväin todistuksia on
vaan Tuonelan tuvilla. -- Näistä vanhuksista puhellessani, en voi
olla vaiti heidän nykyisen tilansa laidasta. Joku heistä kyllä vielä
elää elatusvaarina entisessä omassa talossaan, mutta moni on kululla
talosta taloon, kylästä toiseen. Usea valitti katkerasti köyhyyttänsä
ja kyseli, miksi entiset sotamiehet saavat apurahaa vanhoilla
päivillänsä, eikä heille anneta mitään, ehkä hekin ovat tapelleet
ja uskaltaneet yhtä paljon kuin moni sotilas. Warsinkin Närpiön
pitäjään vanhukset nurkuivat tilaansa, kun heistä moni on ollut
suojelusväessäkin eikä siltä tule mitään apua heille. Eräs Petsjärvi,
josta vasta tulen haastamaankin, näytti muutamia leipiä, joitten,
ynnä jonkun vähän jyvä-avun hänen ruotutalostansa, sanoi vesissä
silmin olevan ainoan, mistä hänen piti elää koko seuraava osa vuotta.
Arvattavasti äijä parka vaikerteli vähän liiaksikin, mutta totta oli
hänen valituksissaan joku perä, koska hartain toiveensa oli päästä
Ruotsiin kuolemaan. Kylläpä luulisi, niinkuin Petsjärvi ja moni muu
vanhus arveli, niitten, jotka ovat riidelleet vihollista vastaan,
ehkä omankin komentonsa alla, ansaitsevan luettaa niiden joukkoon,
joille annettaisiin eläkkeen apua muistakin varoista pait köyhäin
holhouskunnan.
Niin ovat nämä Muistelmat saaneet syntynsä ja siten on aine aivan
otettu kansan omasta suusta. Bennvik'in tilan kohtaloita kertoessani,
olen kuitenkin seurannut enimmäksi C. J. Bladh'in kirjaa "Minnen
ifrån Finska kriget", jonka kirjoittaja epäilemättä tietää ne asiat
parahiten. Kykyäni myöten olen kokenut seurata totuutta ja kertoa
asiain totista juoksua. Missä olen huomannut vanhusten muistin
pettävän tai jutun muutoin olevan väärän, olen hyljännyt sen. Tosin
on hyvinkin mahdollista, että olisin muistelmissani harhaillut,
mutta sitä ei pantako ainakaan tahtoni syyksi, vaan missä virheet
ilmestynevät, luettakoon vaillinaisten tietoin, väärän käsityksen
ja puuttuvan kykyni matkaan-saamisiksi. Muun muassa on monta
tallennettavaa seikkaa voinut joutua syrjään ja huomaamatta, vaan sen
vuoksi ei kohdeltane tätäkään vähää tylyyden ankaruudella.
Muistelmain muodosta on jo vähän vihiä annettu ja näin siitä ei
enään suurin haastelemistakaan. Ne eivät ole puetut sodan yleisen
juoksun kuvaelmain pukuun, niinkuin ehkä moni ensiksi luuli. Näissä
kuvailla asiallisesti sodan mainittavimpia tapahtumia, sankareita
eikä muitakaan osan-ottajia. Waan kansan pyrinnöt ovat olleet
tarkoituksena saada jotensakin kokoon ja tallelle.
Usein on lukia tapaava Muistelmissa poikkeemisia historiallisistakin
tapahtumista. Semmoiset poikkeemiset ovat vaan harvoin sivumaineessa
osoitetut ja tapahtumat kerrotut niinkuin jutteliat ovat ne
haastaneet ja asian haarat ne todistaneet. Niiden joka kerta
historiain kanssa rinnan paneminen olisi vaan vaatinut liian laveita
arvosteluja. Missä rahvaan muistelmat ovat aivan sotineet historiaa
vastaan ja niillä ei ole ollut otollista eikä nähtävää syytä
uskottavammiksi luettaa, olen heittänyt ne mainitsematta.
A) Kahakat Kälviällä v. 1808.